Irlanti osa 4/4
Aika hienon näköiset kalliot, vai mitä?
Löysin maininnan näistä kallioista jonkun geologin blogista. Paikka näytti niin mageelta, että lisäsin sen must-see – kohteeksi Irlannissa. Itse asiassa, nämä kalliopoimut on Dublinin maakunnassa, vain noin 20 kilometrin päässä lentokentältä pohjoiseen.
Vuokrasimme auton lentokentältä ja lähdimme suoraan kohti poimukallioita. Jos yhtään kiinnostaa, tuo seutu ei ole hullumpi paikka käydä tutustumassa.
Kylän nimi on Loughshinny. Siitä tuli meidän Irlannin roadtripin ensimmäinen yöpymispaikka.
Vähän ylempänä rannikolla on perinteinen kalastajakylä Skerries. Sen kalasatamassa on rivi kalaravintoloita. Söin täällä matkan ensimmäiset fish&chipsit.
kartta: © OpenMapTiles © OpenStreetMap contributors
Loughshinnyn kalliopoimut (englanniksi folded rocks) ei ole turistikohde. Kallioista ei löydy mainintaa turistioppaissa, mutta googlaamalla toki löytyy. Kaikki paikallisetkaan eivät tunteneet kohdetta, joten luulen, että tässä kohteessa käy vain asiaan hurahtaneita ihmisiä, kuten minä. Käy sinäkin!
Tiesin jo, luettuani geologin blogista, että kallioita pääsee näkemään läheltä vain laskuveden aikana. Illalla oli nousuvesi. Meillä oli majoitus varattuna, joten kävimme Skerriesissä syömässä ja yövyimme Loughshinnyssä.
Nousuveden aikaan lahden pohja ja suuri osa noista kallioiden edessä olevista kivistä jää veden alle. Laskuveden aikaan lahden hiekkapohja tulee näkyviin ja kallioita pääsee katsomaan lähempää. Liikkuminen kivien päällä oli hankalaa, sillä ne olivat märkiä ja limaisia.
Miten kalliot voi taittua?
Kallioiden äärellä tunsi itsensä tosi pieneksi. Siinä niitä vain tuijottaa suu auki ja miettii, mikä valtava voima ja mikä ihme on se voima, joka voi saada kalliot tuohon kuosiin?
– Mannerliikunnot tietenkin
Kirjoitin mannerliikunnoista oman artikkelinsa, käy lukemassa se tästä linkistä:
Näiden poimujen arvioidaan syntyneen noin 330 miljoonaa vuotta sitten. Mietipä sitä, kun katselet noita kiviä. Maapallo näytti silloin hyvin erilaiselta kuin nykyään, elämä oli vasta alkanut kehittyä. Kukaan ihminen ei ollut näkemässä tätä näytöstä.
Elämä kehittyi ensin merissä ja nousi sitten maalle. Meriin syntyi kaloja ja maihin nousi kaiken maailman öttiäisiä ja nilviäisiä, joille kehittyi kova kuori. Kovan kuoren ansiosta fossiileja on säilynyt meidän päiviimme asti.
Maan historian aikana mantereet ovat olleet monessa eri asennossa ja ne ovat yhä jatkuvassa liikkeessä. Irlannin puoliskot olivat jo löytäneet toisensa ja maa oli yhtenä kappaleena. Suomi sijaitsi tässä vaiheessa vain vähän päiväntasaajan yläpuolella ja oli matkalla kohti pohjoista.
Mantereilla on taipumus hakeutua yhteen. Silloiset suuret mantereet Gondwana ja Lauraasia törmäsivät toisiinsa ja muodostivat suurmantere Pangean. Pangea oli se muodostuma, jossa maapallon kaikki mantereet olivat yhdessä kasassa toisissaan kiinni.
Tässä yhteydessä myös Eurooppa oli syntymässä. Pienet mantereiden kappaleet törmäsivät toisiinsa Euroopan eteläosassa ja maanosa laajeni etelään. Laatan reuna oli Saksan eteläpuolella, joten Irlanti oli matkan päässä pahimmasta myllerryksestä. Mannerten törmäilyn vaikutukset ulottuivat kuitenkin kauas.
Tämän mantereiden yhteentörmäyksen seurauksena syntyivät myös Loughshinnyn kalliopoimut noin 330 miljoonaa vuotta sitten.
Giant’s Causeway muodostui noin 55 miljoonaa vuotta sitten, Pangean hajoamisen jälkeen. Eli nämä kalliot poimuttuivat kolme sataa miljoonaa vuotta ennen kuin Giant’s Causeway syntyi. Kirjoitin Giant’s Causewaysta käy lukemassa se tästä linkistä
Irlannin geologisessa historiassa on mitä ihmeellisimpiä käänteitä.
Mitä siis tapahtui?
Mantereet liikkuvat maapallolla eri suuntiin ja erilaisella nopeudella. Välillä ne halkeilevat ja niistä syntyy uusia mantereita ja toisinaan ne törmäilevät toisiinsa ja yhdistyvät. Niin kuin missä tahansa muussakin törmäyksessä, myös mantereiden törmäyksessa materiaali menee myttyyn. Mannerten törmäyksessä maankuori poimuttuu ja näin maapallolle syntyy vuoristoja.
Gondwanan ja Lauraasian yhdistyminen Pangeaksi synnytti lukuisan määrän vuoristoja nykyisen Euroopan alueelle. Esimerkiksi Pohjois-Espanjassa sijaitsevat Asturias, León, Cantabria, Palencia, Zamora ja Salamanca syntyivät tästä törmäyksestä.
Ranskan Massif Central on samaa perua. Massif Centralilla on monipuolinen maasto, joka koostuu muun muassa vanhoista tulivuorista sekä järvi- ja jokilaaksoista. Saksan puolella Harzin vuoristoalue Keski-Saksassa kuuluu tähän samaan joukkoon.
Nämä yli 300 miljoonaa vuotta vanhat vuoristot ovat jo vanhoja. Ne on madaltuneet ja niiden huiput on kuluneet pyöreiksi. Kun puolestaan Alpit on syntyneet myöhemmin, ne ovat nuorempia, korkeita, terävähuippuisia ja ne kasvavat yhä.
Entä Irlannissa?
Irlantikin sai vuoristonsa, itärannikon Wicklow-vuoret lähellä Dublinia.
Irlantiin muodostui myös poimuja, jättimäisiä poimuja. Poimun pohjasta muodostui kilometrien levyisiä laaksoja ja laakson reunoille kohosi harjanteita. Koska törmäyksestä syntynyt voima tuli etelästä päin, ovat poimut, eli laaksot ja harjanteet, Irlannissa itä-länsisuunnassa. Ainakin Etelä-Irlannissa.
Pohjoiseen mentäessä puristumisen vaikutukset vähenevät. Irlannin pohjoisosissa on vaikeampi ja lopulta mahdotonta erottaa poimuja toisistaan ja määritellä niiden syntymäaikaa. Aiemmat Irlantiin vaikuttaneet mannerten törmäykset ovat sotkeneet suunnan ja niiden muodon.
Etelä-Irlannissa Munsterin alueella on maan kuoren arvioitu lyhentyneen 30-40%, puristumisen seurauksena. Tällä Loughshinnyssä puristuminen näyttää olleen vielä voimaakkaampaa.
Kalliot ovat todella vaikuttavat, vaikka niiden synnystä ei mitään tietäisikään.
Lähteet:
Understanding Earth Processes Rocks and the Geology of Ireland
https://www.geologia.fi/2018/04/23/maan-supermantereet/
Kieltämättä hienolta näyttäviä kallioita, enkä missään tapauksessa ollut näistä kuullut. Sijainti rannalla saa kalliot varmasti näyttämään vielä hienommilta. Pitää ilman muuta laittaa paikka mieleen, kun Irlantiin tulee matkustettua.