Kokemuksia Serengetistä

ja muilta Pohjois-Tansanian luonnonsuojelualueilta

Safari tarkoittaa retkeä alueelle, jolla on villieläimiä. Me olimme viiden päivän safarilla Tansanian kansallispuistoissa. Viiden päivän safarilla vierailtiin neljässä meidän toivomassa kohteessa: Tarangire, Lake Manyara, Serengeti ja Ngorongoron kraatteri.

Kerron tuoreita kokemuksia Serengetistä ja näistä kolmesta muusta puistosta. Höystän omat kokemukseni faktatiedolla eläimistä ja luonnonsuojelusta Tansaniasta.

Tansanian luonnonsuojelualueista löytyy paljon tietoa jopa suomen kielellä. Perehtyminen matkakohteeseen etukäteen on mahdollista ja jopa helppoa. Kiitos siitä kuuluu suomalaiselle luonnontieteilijälle Olli Marttilalle, joka on kirjoittanut useita teoksia luonnosuojelusta Tansaniassa.

Ensin vähän Tansaniasta

Tansania on pinta-alaltaan melkein kolme kertaa Suomen kokoinen. Asukkaita on tällä hetkellä 63 miljoonaa ja väestö sen kun lisääntyy. Wikipedian mukaan 40 % väestöstä elää köyhyydessä ja maan bruttokansantuote on kymmenesosa Suomen bkt:sta.

Tansaniaa on siunattu upealla luonnolla ja se on onnistunut säilyttämään luontoaan paremmin kuin muut Afrikan valtiot. Maassa elää suuria tasankoeläimiä vähintään kolme miljoonaa yksilöä, joka on enemmän kuin koko Afrikan mantereella yhteensä.

Savannin kuningas pärjää Tansaniassa, leijonia on arviolta 13 000. Tämäkin määrä on enemmän kuin koko Afrikassa yhteensä (arviot vuonna 2018). Näiden lukujen antaminen tuntuu kyseenalaiselta, sillä luonnonsuojelun tila Tansaniassa on kaukana ihanteellisesta. Leijonakantojen säilyttämiseksi joudutaan ponnistelemaan.

Tansanian suojelualueiden yhteenlaskettu pinta-ala on 114 788 neliökilometriä. Ala on suurempi kuin koko Islannin pinta-ala tai melkein kolme kertaa Viron pinta-ala.

Hyviä puistoja ja safareita on toki muuallakin Afrikassa. Esimerkiksi Krüger Etelä-Afrikassa on jopa suurempi kuin Serengeti. Mutta kun se on maan ainoa suuri puisto. Maapallon villieläimillä on tukalat oltavat.

Pieniä villieläinpuistoja kyllä löytyy, mutta näillä pienillä puistoilla ei ole juurikaan merkitystä luonnonsuojelun kannalta. Pieni alue ei elätä ison eläimen ekosysteemiä. Eläinkantoja joudutaan täydentämään. Puistoihin tuodaan norsuja ja tuodaan kissoja, jotta turistit saisivat hyviä kuvia.

Tarangire

Tarangire on maasai-kieltä ja tarkoittaa pahkasikavirtaa.

Tämä oli meidän safarin ensimmäinen kohde. Sen portille on reilu sadan kilometrin matka Arushasta. Retki alkoi aikaisin aamulla, safarilla herätään usein aamukuudelta.

Kirjoitin aiemmin postauksen Afrikan safareista yleisesti, se kannattaa lukea ensiksi. Pääset siihen tästä linkistä:

Tarangiressä elää kaikki keskeiset tasankoeläimet ja niitä on nähtävissä siellä ympäri vuoden. Oppaamme mukaan Tarangiressä on maailman suurin norsuekosysyteemi. Väitteessä voi olla perää, sillä myös Olli Marttilan mukaan norsulaumat ovat Tarangiressä poikkeuksellisen suuria. Heinä-lokakuussa suurten tasankoeläinten yksilömäärät ovat Afrikan kärkeä.

Arusasta Tarangireen on noin 100 km matka. Tarangiren jälkeen ajoimme Manyara-järven pohjois-puolelle Mto wa Mbu-kylään, jossa yövyimme. Kylän nimi on swahilia ja tarkoittaa moskiittojokea.

Lake Manyara

Koko nimi on Lake Manyara National Park. Puisto on UNESCOn maailmanperintöalue.

Tuossa karttakuvassa näkyy hyvin myös Ngorongoron kraatteri. Siellä me kävimme paluumatkalla ja sekös oli hieno!

Lake Manyaran kansallispuisto on pienehkö, mutta sitäkin mielenkiintoisempi. Se on kaistale 600 metriä korkean hautavajoaman seinämän ja järven välissä.

Alueella asuu samat tasangolle ominaiset petoeläimet kuin muissakin puistoissa, mutta järven ansiosta siellä on myös monipuolinen kanta vesistölintuja. Tarjolla on Pohjois-Tansanian paras ranta- ja kosteikkolintujen tarkkailupaikka. Puistossa viihtyy myös vedestä pitävä monen metrin pituiseksi kasvava afrikan pyton.

Järven pohja on tuliperäistä maata ja siksi sen vedessä on paljon natriumkarbonaatteja (soodaa!) Vesi on niin väkevää, ettei se kelpaa eläimille juomavedeksi. Alueelle virtaa ylängöiltä lukuisia jokia, jotka muodostavat makean veden jokisuistoja ja juomapaikkoja eläimille.

Me nähtiin taas norsulaumoja ja kirahveja. Puistossa asuu todella paljon apinoita, paviaaneja ja sinimarakatti, jota ei Tansanian muissa puistoissa näe.

Serengeti

Matka moskiittojoelta Serengetiin on pari sataa kilometriä, mutta kuoppaista hiekkatietä pitkin matkaan kuluu lähes neljä tuntia.

Serengeti on Tansanian vanhin ja suurin kansallispuisto ja sekin on UNESCOn maailmanperintöalue.

Serengeti on maailman viimeinen jäljellä oleva suurten tasankoeläinten ylläpitämä ekosysteemi. Se tarkoittaa sitä, että ekosysteemi toimii ja elää omavaraisesti ilman ihmisen väliintuloa. Tilaa on tarpeeksi ja eläinkannat ovat tarpeeksi suuria.

Isot tasankoeläimet vaeltavat puistossa ravinnon ja veden perässä vuodenaikojen mukaan. Jos satut Serengetiin kuivan kauden aikana, kesä-elokuussa voit nähdä valtavia, jopa satojen tuhansien yksilöiden eläinlaumoja siirtymässä puiston yhdestä osasta toiseen.

Serengetissä vaikuttavinta on sen laajuus. Savanni jatkuu silmän kantamattomiin horisonttiin saakka. Yhdellä ainoalla katsomisella voit nähdä satoja eläimiä kerralla, seeprat ja gnut, linnut ja gasellit. Siellä vaanivat myös petoeläimet, joita tuskin näet. Kissapedot näyttäytyvät sitten kun niillä on vatsa täynnä ja ne sulattelevat ähkyään.

Luontoretken hienoja kokemuksia oli leijonan yöllinen karjunta. Vaikka leijona on yli kymmenen kilometrin päässä, sen ääni kouraisee vatsan pohjasta.

Me söimme grilli-illallista Serengetissä ulkona. Kuuntelimme lähestyvän leijonan karjuntaa ja näimme meitä piirittävät hyeenat. Niitä houkutteli grillattavan ruuan tuoksut. Yksi hyeenoista jolkotteli pihan poikki kuin koira. Oppaan rauhoittelusta huolimatta illallinen syötiin nopeasti ja siirryimme kuuntelemaan leijonaa ikkunasta seinien sisäpuolelta.

Ngorongoron kraatteri

Ngorongoro ei ole kansallispuisto, mutta se on suojelualuetta. Puiston tavoitteena on suojella sekä luontoa, että alueella elävän alkuperäiskansan maasaiden kulttuuria. Tavoitteet ovat osittain ristiriitaiset ja Ngorongoron villieläinten tila on huolestuttava.

Ngorongoron kraatteri on kaldera. Kaldera syntyy, kun tulivuori romahtaa maan sisään. Ngorongoron tulivuori oli Kilimanjaroakin suurempi vuori. Se romahti pari miljoonaa vuotta sitten. Vaikka Tansania onkin vulkaanista aluetta, Ngorongoron tulivuori on jo sammunut.

Ngorongoron kaldera on pienoinen maantieteellinen ihme. Sen sanotaan olevan maailman suurin ehjä ja täyttämätön kaldera. Ngorongoron kraatteri on käymisen arvoinen, sillä maisemat ovat henkeäsalpaavat.

Meidän safarin tarjosi Balletto African Adventures, jota voin suositella. https://baafricanadventures.com/

Fiilikset safarin jälkeen

Afrikan ja Tansanian safarit tarjoavat upeita ja ikimuistoisia elämyksiä turisteille. Kaikki näyttää ja tuntuu hyvältä ja hienolta.

Villieläimet ovat kuitenkin ahtaalla jopa Serengetissä. Ongelma on globaali, ei pelkästään Afrikan ongelma. Ihminen on kansoittanut maapallon niin täyteen, ettei villieläimillä enää ole tilaa missään. Tällä hetkellä villieläimillä on käytössään 4 prosenttia Maan pinta-alasta. Siitä on vain pari vuotta, kun puhuttiin 6:sta prosentista.

Tansaninan luonnonsuojelualueet käyvät jatkuvaa kamppailua tilasta ihmisen kanssa. Pohjois-Tansaniassa vääntöä käydään maasai-heimon kanssa. Maasait elävät karjataloudella. Jatkuvasti kasvava heimo tarvitsee yhä enemmän karjaa ja karja aina vaan lisää tilaa. Karja ja villieläimet eivät mahdu samalle alueelle, ruoka ei riitä kaikille.

Liikakansoituksen lisäksi villieläimiä uhkaa urheilumetsästys ja salametsästys. Salametsästys on tietenkin laitonta, sitä valvovat metsänvartijat. Sen sijaan urheilumetsästys on Tansaniassa yhä sallittua toisin kuin monessa muussa Afrikan valtiossa.

Urheilumetsästys on laji, jossa leijona ammutaan ja kuolleen eläimen pää ripustetaan mökin seinälle. Urheilumetsästysalueita on Pohjois-Tansaniassa, yksi ihan Serengetin kupeessa. Eläimethän eivät tiedä, missä alueen raja menee.

Tansaniasta on paljon kerrottavaa. Kirjoitan seuraavat postaukset maasai-heimosta ja maasaiden harjoittamasta villieläinten suojelusta Pohjois-Tansaniassa. Siihenkin me päästiin osallisiksi tällä reissulla.

Liity postituslistalle, niin postaus ei mene sinulta ohi.

Lähteet:

Olli Marttila: Savannimaa 2018

Lisää Afrikan luonnonsuojelun tilasta voit lukea Olli Marttilan kirjoista.

Tein YouTubeen videon Tansanian reissustani. Pääset hyvin tunnelmiin mukaan, käy katsomassa!