Kylässä maasaiden mailla Tansaniassa

Jaa teksti kaverille!

Saimme tilaisuuden viettää matkamme ensimmäisen viikon kylässä maasaiden mailla Tansaniassa. Majoituimme Enduimetissa Kilimanjaron kupeessa rangereiden leirissä. Rangerit vastaavat suojelusta Enduimetissa. Enduimet on tuo oikeanpuoleinen ympyrä kartassa.

Intensiivisen viikon aikana saimme tutustua suojelutyöhön. Enduimetissa suojellaan alkuperäisheimoa maasaita, heidän elinkeinoaan ja karjaansa sekä alueen läpi vaeltavia villieläimiä. Saimme viikon aikana kuulla paljon maasaiden elämästä. Rangerit ovat maasaimiehiä, joten näkökulma voi olla miehinen.

Maasaiden maat

Tansanialaiset ovat heimokansaa. Erilaisia etnisiä ryhmiä ja heimoja on yli 120. Yksi suurimmista ja varmaankin kuuluisin heimo on maasait. Maasait tulivat Tansaniaan jo 200 vuotta sitten, he ovat maan alkuperäisväestöä. Kuten usein, alkuperäisväestön oikeuksia poljetaan. Tansaniassa maasait joutuvat taistelemaan elintilastaan.

Maasai-heimo

Maasaita on tällä hetkellä noin 900 000 ja määrä kasvaa koko ajan, sillä maasait tekevät paljon lapsia. He elävät omilla alueillaan Pohjois-Tansaniassa ja Etelä-Keniassa. Maasait eivät kunnioita valtion rajoja eikä Kenian ja Tansanian raja näyttänyt kiinnostavan ketään muutakaan.

Noin puoli miljoonaa maasaita asuu Tansanian puolella. Heimo on tullut tunnetuksi perinteisen elämäntapansa vuoksi. Moni maasai on lähtenyt opiskelemaan, siirtynyt työelämään ja muuttanut kaupunkiin asumaan. Kymmeniä tuhansia heimolaisia silti yhä asuu savannilla kyläyhteisöissä.

Maasait on aikoinaan häädetty pois Serengetin alueelta, kun siitä tehtiin kansallispuisto. Seuraava häätöyritys koski Loliondon aluetta ja tällä hetkellä maasaita painostetaan pois Ngorongoron alueelta. Eräs maasaipäällikkö on sanonut, että villieläimilläkin on enemmän oikeuksia kuin maasailla.

Häätöjen taustalla on hallituksen ajama politiikka luonnonpuistoista ja suojelualueista. Se on vaikea asia. Karjan ja villieläinten yhteensovittaminen samalle savannille ei ole ihan helppo juttu. Maat ovat kuitenkin laillisesti maasaiden maita.

Miesten hommat

Maasait ovat paimentolaisia ja heidän pääelinkeinonsa on karjankasvatus. Karja koostuu enimmäkseen naudoista, vuohista ja lampaista. Naudoista lypsetään maitoa, niitä harvemmin syödään, mutta vuohi teurastetaan aterialle.

Paimentaminen on miesten hommaa, se aloitetaan 5-vuotiaana. Pikkupoika saa paimennettavakseen ensin pienet kilit, joita ulkoilutetaan kodin lähellä. Suoritusta arvioidaan ja jos poika menestyy hyvin, hän saa lisää vastuuta, isompia laumoja ja isompia eläimiä. Paimenen uralla edetään 18-vuotiaaksi asti, jolloin saavutetaan nuoren sotilaan arvo. Sen jälkeen poikien koulutuksessa alkaa sotilasrituaalien aika.

Me liikuttiin alueella avomaasturilla, jossa oli katos. Aurinko porotti täysillä eikä savannilla ole juurikaan mahdollisuutta päästä varjoon. Silti paimenet viettävät siellä kaikki päivänsä ilman päähinettä. Täti-ihminen Suomesta kauhisteli tätä ääneen, mutta ei, kuulemma aivot ei sula eikä iho pala.

Naisten hommat

Tytöistä ei tule paimenia, tytöt opettelevat kodinhoitoa. Tyttöjen homma on hakea vesi ja polttopuut, he valmistavat ruuan ja hoitavat lapset. Moni maasai elää yhä yksinkertaista ja hyvin perinteistä elämää.

Maasaiden perinteinen asumus on maja savesta, lannasta ja risuista. Lanta toimii liimana ja katto tehdään risuista. Majan rakentaminen on naisten hommaa. Maasaimiehellä voi olla useita vaimoja ja jokainen vaimo rakentaa itselleen oman majansa.

Perhe tai lähisuku rakentavat majansa lähelle toisiaan, tätä savimajaryhmää kutsutaan bomaksi. Bomaa ympäröi piikkisistä oksista tehty korkea aita, joka pitää petoeläimet ulkopuolella. Boman keskellä on toinen pienempi aidalla ympäröity alue, jonne tuodaan karja yöksi turvaan.

Me kävimme bomassa parikin kertaa. Yhdellä vierailulla saimme luvan mennä savimajaan sisään. Me pohjoismaalaiset reput selässämme olimme aivan liian isoja siihen majaan.

Sisällä keskellä lattiaa maassa istui nuori äiti. Sylissään oli vastasyntynyt ja toisella kädellä hän kohensi edessään olevaa nuotiota. Maja oli niin pieni, että äidin kiertäminen keskilattialla oli vaikeaa. Lapsi alkoi itkeä, äiti vaikutti stressaantuneelta ja me reppuinemme törmäiltiin äkkiä ulos.

Jälkiviisaana olen sitä mieltä, että majaan sisään menemisen olisi voinut jättää tekemättä. Se loukkasi äitiä.

Boma

Anniina Sandberg on suomalainen antropologi, joka tekee työtä muun muassa maasaiden parissa. Hän on asunut bomassa ja elänyt maasainaisen arkea. Anninan työtä voi seurata Instagramissa: https://www.instagram.com/theanthropologisttraveler/

Tansaniassa ruoka tehdään yleensä avotulella, siksi keittiö on usein rakennettu ulos. Majassa nuotio toimii myös lämmönlähteenä. Siinä poltetaan puuta, joka nokeaa ja mustaa kaiken ja ilmasta tulee epäterveellistä hengittää. Tansaniassa käytiin kovaa kampanjaa kaasugrillien puolesta.

Yö ja päivä ovat Afrikassa lähes yhtä pitkiä. Kun aurinko illalla laskee tulee säkkipimeää. Maasailla kuulemma on kehittynyt pimeänäkö, mutta me oltiin otsalamppuinemme boman yössä taas niin turisteja, niin turisteja. Pikkulapset kerääntyi meidän ympärille meitä ihmettelemään eikä me edes nähty niitä ennen kuin valo sattui osumaan pieneen ihmiseen.

Maasait, jotka ovat yhtään vaurastuneet, rakentavat itselleen talon. Taloon tulee sähkö ja vesi jonnekin lähelle. Enduimetissa oli myös bomia, joissa oli sähkö. Sähköä tietenkin tuotetaan auringosta ja sitähän riittää. Perinteisiä bomia on silti todella paljon, sekä Enduimetissa että muualla Pohjois-Tansanian savanneilla.

Pukeutuminen

Maasait pukeutuvat ruudullisiin värikkäisiin kankaisiin. Perinteisesti teksiilien väreillä on merkitystä. Punainen ilmaisee korkeaa statusta heimossa, sininen on nuorten väri. Punainen on paljon käytetty väri, mutta koodeista lienee muuten luovuttu. Pukeutuminen vaikutti rennolta, kankaita käytetään sujuvasti verkkareiden päällä tai t-paidan kanssa.

Perinteisen pukeutumisen ei pidä antaa hämätä. Somettamiseen keskittyneellä paimenella kiiltelee ranteessaan kello. Ja tiedän, että Oshumukin vapaa-ajallaan kietaisee päälleen ruudulliset kankaanpalaset. Olen nähnyt kuvan.

Tämänkin palaverin ajan me istuimme maasturissa odottamassa. Maasaista sanotaan, etteivät he selviä toistensa kohtaamisesta käden heilautuksella. Kuulumiset on perusteellisia, siinä käydään läpi perhe, lapset, naapurit ja karja, vähintään.

Savannipalaverit kuuluvat tietenkin rangereiden työhön. Heidän on koko ajan oltava kartalla kaikesta, mitä alueella tapahtuu. Tässä selviteltiin edellisillan tulipaloa, sen olivat lapset vahingossa sytyttäneet. Tulipalot eivät ole kuivallakaan savannilla iso ongelma. Ne eivät pääse leviämään, sillä pusikoiden välissä on niin paljon hiekkamaata.

Maasait on pitkiä, hoikkia ja siroja. Usein naisetkin ajavat hiuksensa pois, mutta Annalla näkyy olevan pitkä tukka kampauksella. Pitkä tukka pölyisellä savannilla on työläs, huomasin sen itse parissa päivässä.

Anna vastasi leirin muonituksesta. Nuoresta iästään huolimatta hän on hyvä laittamaan ruokaa. Arvaan Annan iäksi 15-16 vuotta. Vaikka oltiin eräolosuhteissa savannilla, teinityttö vaihtoi asuaan vähintään kaksi kertaa päivässä. Minun suosikkini oli tämä punainen, joka vedettiin kasaan leveällä punaisella vyöllä.

Ne ei-kivat perinteet

Tyttöjen silpominen

Tyttöjen sukuelinten silpominen on Tansaniassa laissa kielletty. Sitä lakia ei vaan kukaan valvo ja silpominen jatkuu. Silpominen kuluu heimoperinteisiin myös maasailla. Tiukassa istuviin perinteisiin on vaikea puuttua, mutta koulutusta ja valistusta tehdään paljon. Uuden sukupolven mukana uusituvat onneksi myös rituaalit.

Lapsiavioliitot

Perinteisesti maasaiden avioliitoista sovitaan perheiden kesken. Se on monessa kulttuurissa ihan toimiva systeemi. Huono puoli asiassa on se, että köyhän perheen tyttö voi joutua naimisiin jo 11-15 vuoden iässä. Jos mies on korkeasti koulutettu hän saa valita vaimonsa. Ymmärsin miehisestä selityksestä, että koulutetun pariskunnan avioliitto on rakkausavioliitto.

Poikien ympärileikkaus

Maasait on perinteisesti soturiheimo. Sotia ei nykyisin enää ole, mutta on tärkeää, että maasaimies on vahva. Maasaipojille opetetaan, että tunteita ei näytetä eikä itkeä saa.

Maasaipojat ympärileikataan. Ympärileikkauksessa ei käytetä minkäänlaista kivunlievitystä. Pojan on kestettävä operaatio silmiään räpäyttämättä, ääntäkään päästämättä, eikä saa edes irvistää.

Toisin kuin tyttyöjen silpomiseen, poikien ympärileikkaamiseen ei kukaan ole puuttunut. Maasait pitävät sitä normaalina toimintana, myös tämä nuorenpi polvi.

Koulu

Tansaniassa kaikki pääsevät kouluun, se ei maksa mitään. Moni maasailapsikin aloittaa koulutiensä 5-vuotiaana. Me pääsimme tutustumaan paikalliseen kouluun. Vielä vuosi sitten oppitunnit pidettiin puun alla, nyt kylän ala-asteella oli käytössään upouusi ja tilava koulurakennus.

Toin tuliaisiksi kilon nallekarkkeja, kun en keksinyt muuta. Pian luokassa alkoi kaikua tasainen nassutus.

Yleinen ongelma maassa on koulutus, siitä moni tansanialainen, myös maasait valittavat. Vaikka kouluun pääsevätkin kaikki, ei valtiolla ole varaa kustantaa koulutusta. Tai sitten rahat menevät jonnekin muualle. Kouluilta puuttuu opetukseen tarvittava materiaali ja moni koulu on jopa ilman opettajia.

Asiat vaikuttavat yksinkertailta, vaikka eivät ole. Ne kuitenkin herättävät helposti auttamisen halun. Voisiko jotain tehdä auttaakseen tai tukeakseen. Maasaiden mukaan akuutein asia on lasten koulunkäynti.

Koulutuksen tiedetään olevan mahdollisuus pois köyhyydestä. Tässä ryhmässä on noin 50 pientä maasailaista, jotka täytyy saada pysymään koulussa. Heillä on jopa kolme opettajaa ja hyvä koulurakennus. Nyt uuteen taloon voisi hankkia myös kunnon kalusteet.

Toive oli, että lapsille saadaan pulpetit, pöytä ja tuoli jokaiselle ja lapsen mitoituksella. – totta, näyttäähän nuo nykyiset vähän isoilta ja ahtailtakin.

Jäimme miettimään, voisiko Suomessa järjestää rahankeräyksen koulun pulpetteja varten, palaan tähän.

Maasait

Maasailla on hyvin voimakas oma identiteettinsä ja he ovat ylpeitä heimokulttuuristaan. Maasait ovat myös kansainvälisesti aktiivisia maailman alkuperäiskansojen yhteisessä järjestössä.

Maasainaiset tienaavat rahaa myymällä valmistamiaan koruja, mutta maasaiden hittituote on sandaalit. Sandaalien pohjat tehdään käytetyistä autonrenkaista ja ne koristellaan runsaasti ja värikkäästi. Tansanialaiset pitävät niitä laatukenkinä. ”Kun tavalliset kengät kestävän vuoden, niiin maasaisandaalit kestävät neljä vuotta”. Kierrätysideahan on loistava!

Maasaiden mailla

Me kerroimme rangereille kaukaisen Suomen villistä luonnosta ja sen villieläimistä, kesästä, talvesta ja lumesta. Me puolestamme saimme kuulla tarinoita lapsuudesta savannilla, maasaikulttuurista, villieläimistä ja eläinten käyttäytymisestä.

Lopulta voin todeta, että me ihmiset ollaan aika samanlaisia kaikkialla. Intensiivisen viikon aikana me ehdimme tutustua hyvin, meillä oli hauskaa ja me naurettiin paljon. On niin kiva huomata, kuinka ihmiset erilaisista lähtökohdista ja ympäristöistä nauravat samoille asioille.

Maasaista riittää tarinoita. Kirjoitan seuraavan postauksen rangereiden työstä ja tavoitteista yhteensovittaa savannilla villieläinten ja heimoperinteen suojelu.

Liity postituslistalle, niin et jää postauksesta paitsi.

Jaa teksti kaverille!