Mitä voi tehdä Tallinnassa?

Jaa teksti kaverille!

Edellisestä reissusta Tallinnaan ehti vierähtää tovi. Vanhakaupunki on pysynyt paikoillaan jo satoja vuosia. Olen käynyt ihailemassa sitä viimeiset 50 vuotta. Nyt alkavat shoppailu- ja tissuttelukiintiöt olla täynnä. Mitä muuta Tallinnassa voi tehdä? Tallinnavisiittiin täytyy löytää joku uusi näkökulma.

Lähdimme reissuun ilman suunnitelmia, mutta löysimme vaikka mitä kivaa. Kerron tässä postauksessa Tallinnan reissusta, jolla ei edes piipahdettu vanhassakaupungissa. Mutta ensin perusturistijutut:

Hektor Container Hotel

Kolme päivää ja kaksi yötä. Mikä olisi paras mahdollinen yöpyminen, joka olisi elämys itsessään? Päätin laajentaa perspektiiviä ja etsin majoituksia vanhankaupungin ulkopuolelta. Huomasin, että majoitushinnat ovat aika linjassa keskenään riippumatta sijainnista. Yö Tallinnassa maksaa kahdelta hengeltä reilu sata euroa joka paikassa.

Varasin kontin numero 33 konttihotellista. Hector Container Hotel kuulosti niin omituiselta ja sen arkkitehtuuri näytti kuvissa mielenkiintoiselta.

Konttihotelli on rakennettu vanhan teollisuusrakennuksen sisään. Vanha rakennus on toiminut 1800- luvulla junavarikkona ja neuvostoaikana kauppahallina. Hotellihuoneet on tehty konteista, joita on ladottu vieriviereen ja kahteen kerrokseen toistensa päälle. Konttien ulkopuolella on yhteisiä tiloja, neuvotteluhuoneita, oleskelutiloja, iso sisäpiha ja yhteiskeittiö. Aamiainen tarjoillaan vastaanottotilassa.

Kontti on sisältä moderni ja siisti, mutta onhan se aika pieni. Kontin toisessa päässä sängyn takana on seinän kokoinen ikkuna, joka antaa joko käytävälle tai yhteisiin oleskelutiloihin. Verhoja on siis pidettävä kiinni, jos et halua olla näytillä muille vieraille. Ilmanvaihto oli niin tehokas, että sen huomasi. Missään vaiheessa ilma ei tuntunut tunkkaiselta.

Hotellin arvoihin kuuluu kierrätys ja lähituotanto. Kontithan varmaan ovatkin olleet muussa käytössä ennen hotelliksi päätymistään. Muilta osin saattoi olla vähän viherpesun makua.

Koska hotellin yhteiset tilat olivat niin hienot ja toimivat, uskoisin hotellin soveltuvan erityisesti yksin matkustavalle työmatkalaiselle. Joka tapauksessa arkkitehtuuri oli mun mielestä oivaltavaa ja ennakkoluulotonta. Hyvä virolaiset!

Telliskivi

Sitten kun vanhakaupunki on nähty, mene käymään Telliskivessä. Telliskivi on mielenkiintoinen ja rento kaupunginosa. Se on entinen teollisuusalue, jossa vanhat teolllisuusrakennukset on yhä ainakin osittain pystyssä, kuten tuo Container Hotellin halli.

Parinkymmenen viime vuoden aikana Telliskivestä on muotoutunut trendikäs ja houkutteleva alue. Houkuttimena toimivat kivat ravintolat ja hyvä ruoka, design- ja taidemyymälät sekä rento meininki. Myös valokuvataiteenmuseo Fotografiska on Telliskivessä. Telliskivessä on kaikki, minä törmäsin siellä vanhaan luokkakaveriini.

Mua inspiroi rento ote sisustukseen ja arkkitehtuuriin. Kuinka näin lähellä, vain Suomenlahden toisella puolella, voikin olla niin erilainen ote sisustuksiin? Tallinnassa voi nähdä sisustusratkaisuja joita ei kuuna päivänä voisi Suomessa toteuttaa, – siis kaikkien sääntöjen ja määräysten mukaisesti.

Telliskivi ei ole kaukana, se on puiston läpi kävellen vain kilometrin päässä vahankaupungin muurista, sinne ei siis tarvitse ottaa taksia.

Balti Jaama Turg

Olin erityisen vaikuttunut kauppahallista, joka ei suinkaan ole enää uusi. Saneerattu Balti Jaama Turg avattiin uudistettuna vuonna 2017. Mahtavan upeaa kauppahallia alettiin suunnitella entisen torin tilalle jo kymmenen vuotta aiemmin.

Torikauppiaat pääsivät tavaroinensa sisätiloihin. Hallin ensimmäinen kerros on varattu elintarvikkeille ja ruokakioskeille. Toisessa kerroksessa ovat kirpputorit sekä vaate- ja laukkukauppiaat. Hallin saneeraus oli kallis, mutta virolaiset uskoivat sen menestykseen. Näkemäni perusteella investointi kannatti. Halli on upea ja lauantaipäivänä se oli täynnä ihmisiä ja elämää. Se houkuttelee sekä paikallisia että turisteja ja varsinkin suomalaisia.

Kun kaupungista pitää päästä pois…

Ja nyt se retki luontoon! Onhan Virossa toki mahdollisuus vaikka minkälaisiin luontoretkiin. Maassa on useita kansallispuistoja sekä paljon pyöräily- ja vaellusreittejä. Viron luontoretkistä on tehty kirjojakin.

Retki luontoon onnistuu ihan spontaanistikin. Kun kaupungilla hengailu alkaa kyllästyttää ja kaikki on nähty, vuokraa polkupyörä tai auto. Me vuokrattiin auto. Tallinnassa Bolt näytti ottaneen markkinat hyvin haltuunsa. Hotellikin kehui Boltia ja neuvoi käyttämään sen sovellusta, jolla voisi helposti vuokrata auton.

Onnekseni en saanut appia toimimaan. Me kävelimme nurkan takana olevaan paikalliseen vuokramaamoon, josta saimme samantien menopelin alle kello kuuteen asti.

Pakrin jyrkänne

Viro on pieni maa ja joka paikkaan on lyhyt matka. Me lähdimme kohti Pakrin jyrkännettä, sinne on vain reilu 50 kilometrin matka suorinta tietä. Takaisin ajoimme rannikkoa pitkin pysähdellen näköalapaikoilla.

Pakrin jyrkänteellä maasto näyttää tältä. (kuva alla) Jyrkänne on parikymmentä metriä korkea äkkijyrkkä pudotus mereen. Sen päällä kulkee polku, jota pitkin voi kävellä kilometritolkulla. Hurjapäille tämä paikka ei sovi, sillä harjanteella on oikeasti sortumavaara.

Baltian klintti

Pakrin jyrkänne on osa Baltian klinttiä. Tämä klintti on yli 1200 kilometriä pitkä kalkkikiviharjanne. Se alkaa Ruotsin Öölannista, jatkuu yli Itämeren Hiiumaansaaren läpi, sitten Viron pohjoisrannikkoa pitkin päättyen Laatokkaan.

Harjanne on ordoviikkistä kalkkikiveä. Se tarkoittaa sitä, että harjanne on satoja miljoonia vuosia vanha. Kalkkivi on syntynyt merieliöiden, kuten korallien, simpukoiden ja mikro-organismien jäänteistä. Meillä päin ei ole koralleja, eli harjanne on muodostunut joskus aikana, kun Baltia seilasi päiväntasaajalla. Jos harjannetta pääsisi tonkimaan, sieltä löytyisi vaikka mitä kivoja fossiileja.

Harjanne rajaa muinaiset Skandinavian ja Baltian kilvet (pienet mannerlaatat) toisistaan. Se on kuin ihmeen kaupalla selvinnyt niiden yhteentörmäyksestä sekä rajusta vulkaanisesta toiminnasta, jota Suomenlahdella joskus oli.

Mannerten törmäyksissä reunan kiviaines sulaa ja vajoaa maan kuoren alle. Sulaneet kiviainekset muuttuvat nestemäisiksi ja sekoittuvat toisiinsa kuumuudessa maan sisällä. Sieltä ne taas nousevat maan pinnalle, mutta nyt sekoittuneina uudenlaisina kivinä.

Harjanteen ansiosta Viron pohjoisrannikolla on kymmeniä pieniä vesiputouksia. Sen korkein kohta on idässä lähellä Venäjän rajaa. Osa harjanteesta rajautuu äkkijyrkkänä mereen ja osa siitä voi olla kilometrien päässä merenrannasta. Jääkaudet ovat muovanneet harjannetta paikoin matalaksi niin, että Virossa on myös upeita hiekkarantoja.

Jyrkänteen reunalla maa-aines on kulunut ja murtunut mereen, nurmikko on melkein tyhjän päällä. Jossain vaiheessa koko kieleke sortuu. Maisemat on upeat ja kalliot vaikuttavat, mutta älä mene reunalle!

Läheet:

• Igor Tuuling and Tom Flodén: The Baltic Klint beneath the central Baltic Sea and its comparison with the North Estonian Klint 
• Avo Miidel and Anto Raukas: Slope processes at the North Estonian Klint

Lue lisää luontoretkistä, sinua voisi kiinnostaa nämä:

Jaa teksti kaverille!