Safarilla Tansanian savannilla

Enduimetin konsepti on ollut vaikea selittää, mutta nyt käytän siihen kokonaisen postauksen.

Me vietimme viikon Enduimetissa, emmekä sinne lähtiessä ihan ymmärtäneet itsekään, mistä on kysymys. Suojelutyö Tansanian savannilla Enduimetissa tarkoittaa sekä villieläinten että alueella elävän maasaiheimon suojelua, myös toisiltaan. Safari tarkoittaa matkaa, Enduimetissa oleminen on jatkuvaa safarilla olemista.

Enduimet

Enduimet on maasaiden omistama maa-alue Pohjois-Tansanian ylängöllä Kilimanjaron kupeessa. Ranger on yhteisön poliisi, joka vastaa suojelutyöstä savannilla. Rangerin tehtävä on valvoa, että yhteisön jäsenet, sen omaisuus ja karja ovat turvassa. Ranger post on leiri, jossa rangerit töissä olleessaan asuvat.

Yhteisö puolestaan on Enduimetin alueella asuvat maasait, joita on yli 47 000.

Siltä varalta, että et huomannut edellistä artikkeliani maasaista, käy lukemassa se täältä: Kylässä maasaiden mailla Tansaniassa, sillä nyt ollaan yhä samoilla huudeilla.

Enduimetia ympäröi joka puolella kansallispuisto tai luonnonsuojelualue.

Villieläimet vaeltavat ravinnon ja veden perässä. Niinpä ympäröivillä luonnonsuojelualueilla, Arushassa ja Kilimanjarolla elävät eläimet vaeltavat Enduimetin läpi Kenian Amboseliin. Ja jossain vaiheessa ne tulevat sieltä myös takaisin. Eläimet eivät tietenkään tiedä, missä on puiston tai valtion raja.

Enduimetin läpi kulkee siis villieläinten vaelluskäytäviä. Samaan aikaan alueella asuu 47 tuhatta ihmistä, jotka pääasiassa elävät karjataloudella. Maasaiden karja laiduntaa savannilla, jonka läpi villieläimet vaeltavat. Yhteentörmäyksiltä ei voi välttyä, leijona nappaa naudan mukaansa jos haluaa. Rangerin homma on suojella kaikkia osapuolia.

Karja on maasain arvokkainta omaisuutta. Leijonan tappaminen on aiemmin kuulunut maasaiden mieheksi kasvamisen rituaaleihin, mutta ei kuulu enää. Enduimetissa halutaan lopettaa leijonien tappaminen, vaikka ne uhkaavatkin karjaa. Tässä on yksi rangereiden isoista haasteista.

Tein videon YouTubeen tästä Tansanian reissusta, pääset sen avulla mukaan tunnelmiin, käy katsomassa tästä linkistä

Mistä on kysymys?

Ihan perimmäinen ongelma on globaali. Meitä ihmisiä on liikaa eikä maapallolla ole villieläimille tarpeeksi tilaa. Villieläin ja ihminen kohtaavat yhä useammin ja se voi olla kohtalokasta molemmille.

Pohjois-Tansaniassa karjataloudella elävä kasvava paimentolaisväestö tarvitsee aina vain enemmän karjaa. Lisääntyvä karja tarvitsee lisää maata. Maasait joutuvat taistelemaan elintilastaan villieläinten kanssa. Heidät on ajettu pois Serengetin alueelta ja yritetty ajaa pois Longidon alueelta. Nyt heitä painostetaan pois Ngorongoron alueelta.

Villieläimet ja karja eivät mahdu samalle savannille. Villieläimet vaeltavat ravinnon perässä. Kun yksi nurkka on syöty paljaaksi siirrytään seuraavaan nurkkaan. Sillä aikaa äsken syöty nurkka kasvaa takaisin. Mutta jos sinne mennäänkin laiduntamaan karjaa, ei villieläimille riitä ruokaa.

Maat ovat laillisesti maasaiden maita. Osa tansanialaisista on kuitenkin sitä mieltä, että valtion pitäisi ottaa maat haltuunsa ja suojella ne villieläimiä varten. Ei toki eläinten ja luonnon vuoksi, vaan luontoturismin, metsästyksen ja muun elinkeinon vuoksi.

Maiden haltuunottoa yritettiinkin Longidossa. Kansainvälinen lehdistö nosti asiasta niin ison älläkän, että Tansanian hallitus perääntyi. Nyt maasaita painostetaan pois Ngorogorosta laillisin, joskin kyseenalaisin keinoin.

Maasait vakuuttavat, että he osaavat, pystyvät ja haluavat elää yhdessä villieläinten kanssa, koska ovat aina eläneet. Moni asiantuntija on samaa mieltä.

Villieläinten aiheuttamia vahinkoja tapahtuu väistämättä. Tuhoja varten Enduimetissa on perustettu rahasto, josta vahinko kompensoidaan karjan omistajalle. Tällainen villieläinten aiheuttamien vahinkojen korvaussysteemi on kuulemma Suomessakin. Rahaston varat eivät kuitenkaan riitä kompensoimaan kaikkia vahinkoja, rahaa on liian vähän tai vahinkoja on liikaa.

Miten turisti liittyy tähän kuvioon?

Enduimetissa majoittuminen on kuin jatkuvaa safarilla olemista. Se on eräretki savannille. Leirillä on sähköä, vettä ja vesi-wc. Ruoka valmistetaan avotulella, tosin se on Tansaniassa ihan yleistä.

Turismilla tuetaan Enduimetin toimintaa. Enduimetissa järjestetään safariajeluita, sinne voi tulla telttailemaan tai sitten yöpymään rangereiden leirissä, kuten me. Yö teltassa villieläinten alueella oli asia, jonka moni tapaamani turisti Tansaniassa halusi kokea.

Meidän vierailun aikana läheiseen pusikkoon tuli kaksi belgialaista pariskuntaa nukkumaan yönsä teltansa. Vieraiden turvallisuudesta pidettiin huolta. Yksi rangereista vahti nuotiota läpi yön, tuli pelottaa eläimet pois. Tapasimme telttailijat aamulla, jolloin toinen rouvista kertoi kuunnelleensa leijonan karjumista koko yön eikä toinenkaan ollut juuri nukkunut.

Me onneksi nukuttiin ihan oikeiden seinien sisällä ja hyvissä uusissa sängyissä. Sieltä leijonan karjumista oli hieno kuunnella. Aamulla parasta on aamukahvi ja savannilla ohi kulkeva kirahvilauma. Enduimetissa on satoja kirahveja. Me nähtiin niitä lopulta niin paljon, että kirahvista tuli ihan tavis.

Kuivalla kaudella savannilla on pölyistä. Parissa päivässä kaikki on tahmeeta, sekä vaatteet että hiukset. Kun vaatteet illalla huuhteli, olivat ne aamulla jo kuivia.

Sisäpihasta tuli meidän olohuone. Siinä me istuttiin iltaisin ja selattiin päivän valokuvasaalista, aamulla seurattiin värikkäitä pikkulintuja, jotka kävi juomassa vesilätäkössä.

Sisäpihalla oli myös ruokavarasto, johon apinat yritti livahtaa sisään. Yksi pikkuinen herätti mut aamulla, kun se tuli ikkunan kaltereiden läpi sisälle. Ympäristössä oli paljon apinoita, mutta nämä apinat on villejä ja säikkyvät ihmistä.

Iltaisin saattoi kuulla leijonan karjuvan. Minä nukuin aina ikkuna auki, moskiittoverkon alla.

Mitä Enduimetissa tapahtuu?

Rangereiden työn näkyvä osa on alueella partioimista ja näkymistä. Aamiaisen jälkeen hypättiiin auton lavalle ja lähdettiin. Ranger ei aja teitä pitkin, vaan pitkin poikin savannia ja vauhti oli kova. Lavalla sai tosissaan pitää penkin selkänojasta kiinni, että pysyi kyydissä. Ja ne hiekkapilvet, joka päivä sukellettiin hiekkapilveen ainakin kerran.

Me ajeltiin ristiin rastiin Enduimetia ja noustiin usein Kilimanjaron rinteille. Rinteiltä on upeat näkymät yli horisonttiin asti jatkuvan ylängön. Me kävimme Kenian puolella parikin kertaa.

Matkalla bongattiin eläimiä. Enduimetissa elää kaikki yleisimmät tasankoeläimet, kuten muissakin Pohjois-Tansanian puistoissa. Kirahvien lisäksi Enduimetissa on paljon norsuja. Me kohdattiin päivittäin norsulaumoja, gaselleja, seeproja, apinoita, villisikoja, hyeenoja, strutseja ja mitä kaikkea vielä.

Kissaeläimiä kuultiin, muttei nähty. Suuri osa leijonista on kuivan kauden aikana Kenian puolella Amboselissa, koska siellä on järvi. Ne tulevat sieltä Enduimetiin sitten kun sateet alkavat. Sateiden aikana Amboselin maasto muuttuu mutavelliksi eikä kissat tykkää kun tassut likaantuu. Oikeesti, muta jää niiden tassuihin kiinni ja saattaa aiheutta tulehduksia.

Kuvassa ovat Daniel ja Oshumu. Danieli hoitaa maasturin ja ajamisen, Oshumu vastaa Enduimetin turismiin liittyvistä asioista. Taustalla Kenian Amboseli.

Yhtenä iltana rangerit saivat vinkin salametsästäjästä. Me hypättiin taas kyytiin auton lavalle. Ensin ajettiin tunti johonkin suuntaan ja sitten pyörittiin pusikoissa vuoren rinteillä, me kaksi turistia letkan jatkeena. Ja läytyihän se ansa lopulta. Ansa purettiin ja tapahtuma dokumentoitiin. Paperiin tuli meidänkin nimet todistamaan löydöstä ja sen purkamista.

Rangerit ei koskaan liiku yksin, sillä salametsästäjät voivat olla aggressiivisia. Jos ansassa olisi ollut eläin kitumassa se olisi pitänyt lopettaa. Siinä tapauksessa ranger olisi jäänyt odottamaan salametsästäjän paluuta.

Seuraavana aamuna ihmettelin näkemääni suttuisen näköistä miestä leirissä. Kuulin myöhemmin, että joku oli ilmiantanut salametsästäjän ja rangerit kävivät pidättämässä hänet yöllä. Mies toimitettiin poliisille Enduimetin ulkopuolelle.

Maasaimarkkinat

Enduimetissa on joka päivä maasaimarkkinat jossain kylässä. Markkinoilta haettiin leirille tuoreita kasviksia ja kananmunia melkein päivittäin. Koska Enduimetissa ei juurikaan ole turisteja, markkinoilla on turistille aika vähän ostettavaa.

Suomalainen turisti kuitenkin löytää baarin, vaikka maasaimarkkinoilta. Vähän siellä kakisteltiin, koska näillä hoodeilla ei ole tapana, että naiset käy baarissa oluella. Sen verran erikoinen tapaus se oli, että ovelle alkoi kasaantua kylän porukkaa ihmettelemään noita kahta valkoista mammaa olutpullo kädessä.

Maasait eivät halua tulla kuvatuiksi. Sen kerran kun joku kuitenkin suostui selfieen mun kanssa, ympärille kerääntyi lauma muitakin. Kaikki halusivat kuvaan.

Mitä Enduimetiin kuuluu nyt?

Nyt kun kirjoitan tätä postausta, on tammikuu. Tansaniassa on kesä ja sadekausi. Enduimetin hiekkainen savanni on kosteaa, mutta Kenian puolella Amboselissa maa on mutaa. Niinpä moni leijonaperhe lähti Amboselista Enduimetiin karkuun mutavelliä.

Enduimetissa kamppaillaan taas vaikeiden asioiden kanssa. Leijonat ovat käyneet karjan kimppuun, joka päivä on kuollut nauta tai aasi. Kuluvalla viikolla yhden päivän aikana kuoli viisi nautaa. Naudat ovat leijonille niin paljon helpompi saalis kuin karkuun juokseva gaselli tai muut villieläimet, jotka osaavat puolustautua.

Tosi ikävä kuulla näitä uutisia. Toivon paljon safarivieraita ranger postiin. Sillä tavoin me turistit voimme osallistua suojelutyöhön Tansanian savannilla ja tukea Enduimetin pyrkimyksiä: suojella paimentolaisten elinkeinoa sekä alueen leijonakantaa.

Käy tutustumassa tarkemmin Enduimetin omilla sivuilla: https://www.enduimet.co.tz