Colombo – slummit, maaltamuutto ja kaupunkikehitys

Colombo – slummit, maaltamuutto ja kaupunkikehitys, kolme ilmiötä, jotka kietoutuvat toisiinsa Sri Lankan suurimmassa kaupungissa. Muuttoliike maalta kaupunkiin on johtanut köyhän väestön hökkelikylien lisääntymiseen. Siitä seuraa haasteita kaupunkisuunnittelulle ja sosiaaliselle tasa-arvolle.

Kerron tässä artikkelissa, miten ilmiöt näkyvät käytännössä. Vaikka käytän esimerkkinä Colomboa, on samankaltanen kehityskulku tyypillistä monissa kehittyvissä maissa.

Sri Lanka on pieni saarivaltio Intian niemimaan eteläpuolella. Sen suurin kaupunki Colombo on saaren länsirannikolla.

Colombo – Sri Lankan taloudellinen keskus

Sri Lankan virallinen pääkaupunki on Sri Jayawardenepura Kotte, mutta maan suurin kaupunki ja taloudellinen keskus on Colombo.

Colombo on, itse asiassa, väkiluvultaan vain vähän Helsinkiä pienempi kaupunki. Asukkaita on reilu 600 000 ja uusia asukkaita tulee 8000 vuodessa. Helsinki kasvaa vähän nopeammin.

Kun otetaan mukaan kaupunkia ympäröivät alueet ja puhutaan Colombon suuralueesta, luvut ovatkin ihan muuta. Colombon suuralueella asuu noin 6 miljoonaa ihmistä ja sinne muuttaa vuosittain 67 000 uutta asukasta.

Colombon suuralueella asuu lähes kolmannes koko maan asukkaista. He asuvat alueilla, jotka pinta-alaltaan vastaavat vain 6 % koko maan pinta-alasta. Enemmän kuin puolet, eli noin 3 miljoonaa kaupungin asukasta asuu slummeissa tai rappeutuneissa vanhoissa rakennuksissa. Nämä asumukset kattavat koko suuralueen pinta-alasta vain 9 prosenttia.

Muuttoliike jatkuu kiivaana. Vuoteen 2030 mennessä asukasluvun arvioidaan olevan jo 9 miljoonaa.

Colombo on kuuluisa markkinoistaan ja basaareistaan. Nyt tätä megapolis-aluetta halutaan kehittää vilkkaaksi merenkulun, ilmailun, matkailun, teollisuuden ja teknologian keskukseksi. Tässä merkittävänä tekijänä on myös Colombon Port City, jota rakennetaan kiinalaisella rahalla ja työvoimalla. Sen odotetaan tuovan kaupunkiin vielä ylimääräiset 75 000 asukasta.

Maaltamuutto Colombon kasvuvoimana

Maaltamuutto Colomboon alkoi 1800-luvulla, kun sen satamaa alettiin laajentaa. Sataman laajennus ja siihen liittyvä muu teollisuus tarjosivat paljon uusia työllistymismahdollisuuksia.

Rautatieverkoston käyttöönotto helpotti maaseudulta kaupunkiin suuntautuvaa muuttoliikettä. Uudet alat houkuttelivat maaseudun nuoria kaupunkiin niin paljon, että kaupunki ei enää pystynyt tarjoamaan asuntoa kaikille.

Uudet maaltamuuttajat muuttivat asumaan kaupungin reuna-alueille: kanavien rannoille, rautatien varsille, soille ja hylätyille riisipelloille. Nämä sijainnit tarjosivat helpon pääsyn työpaikoille ja edistivät samalla pienituloisten asutusten kasvua.  

Colombon kaupungin keskustaan alkoi kehittyä slummeja 1930-luvulla. Parikymmentä vuotta myöhemmin kaupungin reuna-alueille rupesi rakentumaan hökkelikyliä. Ne olivat uusia tulokkaita ja slummeista häädettyjä varten. Köyhän alueen asumuksista käytetään yleisnimitystä watta.

Elinolosuhteet Colombon köyhimmillä alueilla

Yli puolet Colombon asukkaista asuu watta-alueilla, asumuksissa, jotka eivät täytä edes perustarpeita.

Asumukset ovat ahtaita, ne ovat kesällä kuumia ja talvella kylmiä. Hökkelit tietenkin ovat huonokuntoisia: katto vuotaa ja seinät halkeilevat, ovissa ei ole lukkoja ja valaistus voi puuttua kokonaan. Ilma ei vaihdu, mikä altistaa homeongelmalle. Puhdasta vettä ei ole ja asunnoista saattaa kokonaan puuttua keittiö ja vessa.

Asuinalueiden lähiympäristö ei sekään lisää viihtyvyyttä. Alueella asuu liikaa ihmisiä, mikä tekee siitä ahtaan, meluisan ja usein saastuneen. Lapsille ei ole puistoja, leikkipaikkoja eikä muita turvallisia julkisia tiloja.

Colombossa syntyy joka päivä yli 700 000 kiloa jätettä, se vastaa 100 täysperävaunurekan kuormaa päivittäin!

Jätehuolto ei toimi. Jätettä ei lajitella, mikä tekee sen käsittelystä vaikeaa. Sekajäte kipataan jokiin, tienvarsille ja laittomille kaatopaikoille. Jätteestä seuraa terveys- ja ympäristöongelmia: hajuhaittaa, rottia, vesistöjen saastumista, maaperän pilaantumista, tulvia ja poltettuna myrkyllisiä kaasuja.

Kolmasosa väestöstä saa ravinnostaan liian vähän kaloreita päivässä ja vain puolet työikäisistä on työelämässä.

Arki ilman turvaa – elämää epävirallisissa oloissa

Yleensä wattat on kyhätty kaupungin käyttämättömille tai hylätyille maa-alueille. Asukkailla ei ole vuokrasopimuksia saatika omistusoikeutta maaplänttiin, jolla he asuvat. Käytännössä heillä ei ole lupaa asua wattassaan ja asuminen on jatkuvasti uhattuna.

Epävirallisten asumusten asukkaat voidaan häätää pois koska tahansa. Häätöjä on tehty jopa väkivalloin osana kaupungin ”kehittämisprojekteja”. Elämä ilman asumisoikeutta tuottaa jatkuvaa epävarmuutta.

Puolet Colombon väestöstä työskentelee virallisten työmarkkinoiden ulkopuolella. He työllistävät itsensä jotenkin kadulla, myös lapset. Epävirallinen talous tarkoittaa töitä, joita ei ole säädelty laeilla ja säännöksillä.

Näissä hommissa kiillotetaan ja korjataan kadulla kenkiä, ohjataan autoja parkkipaikoilla tai pestään niitä, ja kerätään roskia, ym. Liian monelle pärjääminen tarkoittaa kerjäämistä, rikollisutta tai prostituutiota.

Epävirallinen talous on ilmiö kaikissa köyhemmissä maissa ja onhan siitä viitteitä jo meilläkin. Se kasvaa nopeammin kuin virallinen talous. Vaikka globaalin talouden näkökulmasta epävirallinen talous vaikuttaa marginaaliselta, on maapallolla jo miljardi ihmistä, jotka joutuvat selviytymään tällaisilla hommilla.

Äänioikeus, maanomistus ja syrjivät rakenteet

Watta-alueen ihmisillä ei ole oikeutta asumukseensa. Virallisten oikeuksien puute estää heitä pääsemästä kiinni esimerkiksi lainoihin tai julkisiin palveluihin. Vaikka asukkaat muuten ovatkin virallisen järjestelmän ulkopuolella, he ovat usein mukana poliittisessa pelissä.

Köyhät wattalaiset ovat valtava massa äänestäjiä. Vaalien alla slummeihin tarjotaan palveluja, kuten vesipisteitä tai katujen kunnostusta vastineeksi äänestä vaaleissa. Rakenteellisiin epäkohtiin ei kuitenkaan puututa.

Slummien maa-alueet nähdään taloudellisen mahdollisuutena, joiden arvo nousee. Asukkaat siirretään pois uudisrakentamisen tieltä. Heidät sijoitetaan kerrostaloihin kaupungin laitamille, missä entinen yhteisöllisyys heikkenee ja palvelut ovat kaukana. Muodollisesti paremmat olosuhteet voivat heikentää arkea ja kehityshankkeiden hyödyt valuvat muiden taskuihin.

Ympäristöongelmat kasvavassa kaupungissa

Jäteongelmasta kerroin jo, nostan tähän vielä pari asiaa:

1. Kaupunkien lämpösaarekkeet ja kasvava kuumuus

Lämpösaarekkeet ovat kaupunkien ongelma. Asfaltti, kivitalot ja viheralueiden puute yhdessä synnyttävät saarekkeita, joissa lämpötila voi olla useita asteita korkeampi kuin ympäröivällä väljemmällä alueella

Colombossa tämä kuumuus vaikuttaa erityisesti köyhiin asuinalueisiin, joissa rakennukset ovat huonosti eristettyjä ja ilmanvaihto heikkoa. Lämpötilan nousu on riski terveydelle, se lisää nestehukkaa, lämpöhalvauksia ja hengityselinsairauksia.

Colombon satama-alue on tunnistettu erityisen voimakkaaksi lämpösaarekkeeksi, mikä johtuu sen heikosta kasvillisuudesta ja laajasta teollisesta rakentamisesta.

2. Luonnonvarojen ylikulutus ja saastuminen

Colombon kasvu ja teollistuminen ovat lisänneet merkittävästi luonnonvarojen käyttöä. Kaupunki kuluttaa suuria määriä vettä, energiaa ja rakennusmateriaaleja, mutta samalla luonnonvarojen hallinta on riittämätöntä.

Veden saastuminen on ongelma, koska jätevesien käsittely on puutteellista. Ilmanlaatu heikkenee liikenteen, teollisuuden ja roskien avopolton seurauksena.

Intensiivinen maankäyttö vähentää viherympäristöjä ja uhkaa luonnon monimuoitoisuutta. Sri Lanka on luonnonresursseiltaan rikas maa, mutta hallitsematon kaupungistuminen uhkaa näitä resursseja ja niiden kestävää käyttöä.

Slummien kehittäminen – kuka hyötyy ja kuka jää jälkeen?

Asukkailta ei kysytä

Kaupungin kehittämishankkeissa slummien asukkaat eivät saa ääntään kuulumaan. Elinympäristöä muutetaan radikaalisti, mutta asukkaiden mielipidettä ei kysytä eikä heitä osallisteta suunnitteluun. Päätökset tehdään ylhäältä käsin, hallituksen, sijoittajien ja kansainvälisten toimijoiden yhteistyönä.

Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että siirrot uusiin asuntoihin tai kaupungin laitamille tehdään ilman todellista vaihtoehtoa – ja ilman vaikutusmahdollisuutta.

Siirto kerrostaloihin ja sosiaalinen eriytyminen

Useissa uudistushankkeissa slummien asukkaita siirretään pois arvokkaaksi koetuilta alueilta ja pakkosijoitetaan kerrostaloihin kaupungin reuna-alueille.

Ihmisten siirtäminen esitetään ”modernisointina”, mutta se katkaisee yhteisöön, työhön ja lähipalveluihin liittyviä verkostoja. Tämä kehitys johtaa helposti syrjäytymiseen. Watta-asukkaiden siirtämistä korkeisiin kerrostaloihin kuvataan slummien nostamisena vaakatasosta pystyasentoon. Sosiaaliset verkostot toimivat paremmin vaakatasossa.

Slummien ”arvonnousu” ja uusien ongelmien syntyminen

Kun slummialueet nähdään uudistamisen myötä houkuttelevina investointikohteina, niiden maanarvo nousee. Alueista voi tulla haluttuja liike-elämälle, turismille tai keskiluokan asumiselle. Tällöin alkuperäiset asukkaat joutuvat väistymään ja siirtyvät usein seuraavaan epäviralliseen asutukseen.

Kehityshankkeet, joiden tulisi vähentää köyhyyttä ja parantaa elinoloja, voivat näin paradoksaalisesti kasvattaa asunnottomuutta ja epävirallisuuden kierrettä kaupungin sisällä.

Omat kokemukseni Colombosta

Tämä on rankka aihe. Mielestäni on silti tärkeää, että turistikin tiedostaa yhteiskunnan tilaa matkoillaan. Se helpottaa ymmärtämään ilmiöitä ja ihmisten käyttäytymistä.

Kiersin Sri Lankassa neljä viikkoa enkä kertaakaan joutunut kasvotusten äärimmäisen köyhyyden kanssa. Ihmiset ovat ystävällisiä ja iloisia eikä köyhyys juurikaan näy turistille, ja siksi se on helppo unohtaa.

Jos suunnittelet matkaa Sri Lankaa, käy kurkkaamassa postaus matkavinkeistä tästä linkistä

Retkemme viimeisellä junaetapilla tulimme Colomboon etelästä päin. Parikymmentä kilometriä ennen kaupunkia juna kulki läpi watta-asutuksen. Se oli rakentunut junaraiteen molemmin puolin aivan meren rantaan. Slummeja ei pidä kuvata ilman niiden asukkaiden lupaa.

Olen tehnyt retkestä Sri Lankassa kolme lyhyttä videota. Pääset Sri Lankaan tunnelmiin vaikka tästä:

Lähteet:

Michael Collyer :THE ‘DREARY PILLAGE OF PRIVACY’, TALKING ECONOMICS IN COLOMBO’S TOWER BLOCKS
Mohideen M. Alikhan: DYNAMICS OF LOW-INCOME SETTLEMENTS IN COLOMBO, SRI LANKA

FAO. 2018. Assessing and Planning City Region Food System Colombo (Sri Lanka) Sythesis Report. Rome, Licence: CC BY-NC-SA 3.0 IGO.

Urban navigations : politics, space, and the city in South Asia / editors Jonathan Shapiro Anjaria, Colin McFarlane.