Sri Lankan safarit

Kerron tässä artikkelissa minkälaisia eläinkohtaamisia voit suunnitella tai odottaa matkallasi Sri Lankassa. Meille Sri Lankan safarit olivat matkan kohokohtia, mutta rikkaan luonnon ansiosta eläimiä tulee vastaan jopa kadulla.

Sri Lankan parhaimpien retkien joukkoon mahtuu myös Sigiriya Rock -kalliolle kiipeäminen. Siitä olen kirjoittanut oman artikkelinsa, voit käydä lukemassa sen tästä.

Vietimme Sri Lankassa neljä viikkoa. Tuon neljän viikon aikana kiersimme maata ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Sri Lanka on ihmeellinen saari. Vaikka se on pinta-alaltaan pienempi kuin Lapin maakunta, siellä riittää nähtävää jopa liikaa, joudut siis karsimaan.

Sain Google-haulla tulokseksi kuvassa näkyvät kansallispuistot, eikä tuossa ole kaikki. Näistä vaihtoehdoista täytyy valita sen mukaan, mitä haluaa nähdä.

Safari tarkoittaa retkeä alueelle, jolla on villielämiä. Usein retki tehdään avomaastoautolla, mutta safarin voi tehdä myös kävellen, pyörällä, veneellä, omalla autolla tai miten tahansa. Safarin tavoitteena on päästä näkemään villieläimiä niiden luonnollisessa ympäristössä niitä häiritsemättä.

Sri Lankan safarit ovat päiväsafareita, eli safarille on helppo lähteä yhden päivän retkelle. Pinta-alaltaan pienen maan kansallispuistot ovat pienempiä kuin Afrikan äärettömät savannit. Turistien määrä puolestaan on valtava. Tästä luonnollisesti seuraa se, että Sri Lankan puistot saattavat ruuhkautua.

1. Leopardit

Sri Lankassa elää yhä täplikkäitä leopardeja, niitä arvioidaan olevan alle 800. Maan aiempien levottomuuksien vuoksi kannan seuraaminen on ollut puutteellista eikä tarkkoja lukuja tiedetä. Leopardi on uhanalainen ja kantaa pyritään kasvattamaan. Muita isoja kissaeläimiä saarella ei elä.

Leopardeja voi onnistua näkemään kahdessa kansallispuistossa, Yalan ja Wilpattun kansallispuistoissa.

Yalan kansallispuisto on suosittu, koska se sijaintinsa vuoksi osuu monen turistin reitin varrelle. Valitettavasti, Yala on saanut paljon kritiikkiä ylikuormittumisen vuoksi. Paikalliset luonnonsuojelujärjestöt taistelevat aktiivisesti puiston luonnon ja eläinten puolesta.

Alueella käy aivan liikaa turisteja. Jo valmiiksi ylikuormittuneeseen puistoon myönnettiin viime vuonna lisää safarilupia ja siitä nousi kova meteli. Puistoa kritisoivat myös siellä vierailevat turistit, safariautoja on liikaa ja ajelu voi olla jonottamista.

Me yövyimme majatalossa kansallispuiston vieressä. Sieltä meidät poimittiin kyytiin aamukuudelta. Kissaeläimet osaavat piiloutua viidakkoon eikä niiden bongaaminen ole itsestäänselvyys. Meillä kävi hyvä tuuri, sillä näimme päivän aikana neljä ihanaa leopardia.

Wilpattussa on tietenkin paljon muitakin eläimiä: vesipuhveleita, lintuja, matelijoita ja krokotiileja. Elefantteja emme onnistuneet näkemään, mutta se ei haitannut, sillä me olimme elefanttisafarilla jo ennen Wilpattua.

Löysin safarin järjestäjän Facebook-ryhmästä, jossa sitä suositeltiin. Homma toimi hyvin englanniksi ja sain tarjouksen safarista sähköpostiini. Päiväsafarin hinta ryhmäsafarina oli noin. 130,-/ henkilö.

Löydät yrittäjän tästä linkistä: https://www.wilpattumeghasafari.com/

2. Elefantit

Aasian ja Afrikan norsulla on paljon eroja. Aasialainen norsu on pienempi, sillä on suhteessa pienemmät korvat eivätkä sen syöksyhampaat kasva suuriksi, kuten Afrikan norsulla. Sen lisäksi Aasian norsulla on etujaloissaan vain neljä varvasta. Sen takajaloissa, ja Afrikan norsun kaikissa jaloissa, on viisi varvasta (heh, tärkeä tieto). Norsujen laumakäyttäytyminen on myös erilaista.

Sri Lankassa elää 5000-6000 norsua. Vain kolmasosa norsuista elää luonnonsuojelualueilla. Suurin osa niistä vaeltaa villeinä ja vapaina pitkin poikin. Villinorsua ei kannata kohdata, sillä ne voivat olla aggressiivisia. Ihmisen ja norsun välisissä konflikteissa kuolee vuosittain 300 norsua ja 80 ihmistä.

Norsukanta on ollut pienenemään päin, mutta sitä pyritään elvyttämään.

Me olimme puolen päivän elefanttisafarilla Minneriyan kansallispuistossa. Puoli päivää riitti hyvin, sillä tulimme Sigiriyasta, joka on aivan vieressä. Jos siis suunittelet yön-yli-retkeä Sigriya Rockille, siihen kannattaa yhdistää safari Minneriyassa.

Me ostimme norsusafarin majoittajaltamme, siksi minulla ei ole yhteystietoa jaettavaksi. Mutta safareita mainostetaan myös julisteissa ja A-telineissä kylillä. Me maksoimme puolen päivän yksityissafarista reilu 60 euroa/nokka.

Minneriyassa oli paljon norsuja pienissä laumoissa ja autolla me pääsimme lähelle niitä. En tiedä, onko normaalia nähdä näin paljon norsuja yhdellä retkellä, vai oliko meillä vain hyvä tuuri.

Sri Lankassa on myös hoitoloita rescue-norsuille. Näiden yritysten taustat kannattaa tarkistaa huolella ennen vierailua, sillä joukossa saattaa olla epäeettisesti toimivia yrityksiä. Yrityksiä on syytetty norsujen huonosta kohtelusta. Asia on helppo tarkistaa, vaikka Sri Lankan backpackers Facebook- ryhmästä.

3. Delfiinit

Saarivaltiolla on paljon rantaa ja meri ympärillään. Niinpä kaikenlaisia merelle vieviä safareita tarjotaan paljon. Yleisimmät ovat delfiini- ja valassafarit.

Me olimme Kalpitiyan kynnäksellä kolme yötä. Siellä majoittaja onnistui myymään meille delfiinisafarin. Lähdimme sinne yhdessä naapureiden, saksalaisen nuoren parin kanssa.

Delfiinisafari oli myös puolen päivän retki, joka alkoi kuudelta aamulla. Ajoimme retkiveneellä kauas ulapalle, se matka tuntui tosi pitkältä. Delfiiniparvet löytyivät ja parvia oli paljon. Delfiinit pomppivat parvina ensin kohti mannerta ja myöhemmässä vaiheessa takaisin kohti ulappaa. En tiedä delfiinien käyttäytymisestä mitään, enkä siksi osaa kertoa niistä tämän enempää.

4. Muut elukat

Paratiisimaisen luontonsa ansiosta, Sri Lankan saarella elää paljon muitakin eläimiä.

Käärmeet

Maan koko huomioiden 98 käärmelajia on paljon, näistä käärmelajeista viisi on myrkyllisiä. Käärmeet ovat arkoja ja välttelevät ihmistä. Luonnossa liikkumista kannattaa välttää yöaikaan, silloin käärmeet ovat aktiivisimmillaan, mutta niin ovat myös monet muut villieläimet. Me asuimme Sigiriyassa alueella, jolla eli villinorsuja. Siellä pimeällä liikkuminen oli ehdottomasti kielletty.

Näin mainoksen käärmenäyttelystä. Käärmeiden kohtelu vaikutti kyseenalaiselta, emmekä me halunneet tukea sitä touhua.

Käärmeisiin et ehkä halua törmätä luonnossa, mutta Sri Lankassa voi nähdä muitakin eläimiä ihan ilmaiseksi

Apinat

Sri Lanka kärsii liian suuresta apinapopulaatiosta. Apinoista kärsivät viljelijät, sillä ne syövät viljelijöiltä kookospähkinät ja hedelmät puista. Luin uutisen, jonka mukaan Sri Lankan maatalous menettää jopa 20% tuotannostaan apinoille.

Buddhalainen kansa ei halua karsia apinakantaa eläimiä tappamalla. Ratkaisuksi on esitetty apinoiden siirtämistä merelle autioille saarille.

Sen lisäksi, että apinoita näkee luonnossa, niitä on yleensä aina siellä, missä on turisteja. Ne elävät turistien ruuan jämillä. Sri Lankan apinat eivät ole aggressiivisia, mutta ne saattavat olla röyhkeitä.

Jättiläisvaraanit

Näin ensimmäisen varaanin heti ensimmäisenä päivänä Negombossa ja olin siitä innoissani. Jättiläisvaraani on häntineen parimetrinen otus. Matkan aikana siitä tuli tavis. Varaaneja on kaikkialla sisävesien rannoilla.

Niitä on kanaaleissa ja jokien varsilla. Tämä yksilö on Kandyssa, Kandy-laken penkalla. Ne eivät juurikaan noteeraa ihmistä.

Kilpikonnat

Merikilpikonnat käyvät munimassa Sri Lankan rannikoilla. Konnat häiriintyvät moottoriveneiden äänistä ja muusta kovaäänisestä rantalomailijoiden touhuista. Siksi monessa maassa kilpikonnien munintaa suojellaan. Suojelijat keräävät munat talteen ja vapauttavat syntyneet pienet konnapoikaset ajallaan mereen.

Konnapoikasten vapauttaminen on turistinähtävyys. Minä en ole koskaan osunut paikalle oikeaan aikaan, jotta olisin päässyt näkemään poikasten ryömintää mereen. Sri Lankan kilpikonnarannoista puhuttiin paljon Facebook-ryhmissä. Tarinat eivät olleet kivoja. Jos osut paikalle katsomaan pikkukonnien vapautusta, muista, että niihin ei saa koskea eikä niitä oteta syliin.

Aasit

Kalpitiyan kynnäksellä on oma erikoisuutensa, siellä elää puolivillejä aaseja. Niitä tulee pienissä laumoissa vastaan rannalla ja kaduilla. Aasit ovat aika arkoja, eikä niitä pääse lähestymään.

Hollantilaiset ja portugalilaiset siirtomaaisännät toivat aaseja Kalpitiyaan työeläimiksi 1600-1700 luvulla. Yhteiskunnan teollistumisen myötä aasi jäi työttömäksi, mutta se jäi elämään Kalpitiyaan. Aasi pärjää kynnäksen kuivassa maastossa hyvin.

Tässä oli meidän elukkakokemukset Sri Lankassa. Toivottavasti tästä oli apua oman retkesi suunnittelussa.

Olen tehnyt matkasta vlogi-tyyppisiä videoita. Tässä kolmannessa osassa ovat Wilpattu ja delfiiniretki. Kurkkaa 11 minuutin video ja pääset Sri Lankan tunnelmiin.