Sri Lankan Sigiriya Rock

Olin neljän viikon kiertomatkalla Sri Lankassa. Pieni maa on täynnä ihmeitä ja neljään viikkoon mahtuu paljon. Päätin aloittaa näiden kokemusten purkamisen Sigiriyasta. Sri Lankan Sigiriya Rock on yksi maan suurimmista ihmeistä.

Tämä kohde jäi matkalta päällimäiseksi mieleeni sen vaikuttavuuden vuoksi. Korkeuskammoisena koin siellä myös elämäni pelottavimmat hetket. Avaudun tässä postauksessa myös henkilökohtaisesta kokemuksestani.

Sigiriya Rock on erikoinen kallio, jonka päällä on vanhan linnoituksen rauniot. Se on myös Unescon kulttuuriperintökohde. Minua siinä innostaa sen geologia.

Tähän väliin kartta:

Sri Lanka on pieni saarivaltio Intian nieminaan eteläpuolella. Se on pienempi kuin Lapin maakunta. Sigiriya on pieni kylä keskellä saarta. Se on tullut kuuluisaksi Leijonakalliostaan, jota käyvät ihmettelemässä sadat tuhannet turistit vuosittain.

Sigiriya Rockin geologia

Sigiriya Rock on jännän näköinen maasta nouseva iso möykky. Maanpinnasta mitattuna sen korkeus on noin 180 metriä, sen seinät ovat pystysuorat ja päältä se on tasainen (kannattaa googlata ja katsoa ilmakuva).

Sigiriya Rockin synty alkoi maapallon alkuaikoina 2-3 miljardia vuotta sitten, kun mantereet kehittyivät ja törmäilivät toisiinsa. Maankuori hajoili ja rakoili, jolloin kuuma kivimassa maan sisältä pääsi tunkeutumaan maankuoreen Sigiriyassa. Magma ei purkautunut maan pinnalle asti, vaan jäähtyi ja jähmettyi möykyksi maan sisään.

Sigiriyan Lion Rock on eroosiojäännös. Viimeisten viiden sadan miljoonan vuoden aikana kallion ympärillä oleva maa-aines on kulunut pois. Lion Rock on kovaa kiveä, kovempaa kuin sitä ympäröivä maa-aines. Se sisältää paljon kvartsia, johon eivät vaikuta vesi, ilmasto tai kasvien juuret. Iso möykky jäi paikoilleen, kun maa sen ympäriltä hiljalleen katosi ja näin syntyi upea Sigiriya Lion Rock.

Ehkä maailman kuuluisin eroosiojäännös on Australian Uluru eli Ayers Rock. Mainittakoon vielä, että meillä Suomessa kaikki suurimmat nyppylät, joille on rakennettu laskettelukeskus, ovat kvartsia (ne eivät silti ole eroosiojäännöksiä).

Geologiasta vielä sen verran, että Lion rock on migmatiittia. Migmatiittii tarkoitta osittain sulanutta kiviainesta. Sille on ominaista voimakas raidoitus, kun sulanut ja ei-sulanut kiviaines ovat eri värisiä. Kaiken muun komeuden lisäksi Lion Rockissa on voimakas vaalean ja tumman kiviaineksen muodostama pystyraidoitus.

Huh, miten ihanaa!

Retki Leijonakalliolle

Tämä kallio oli minulle matkan ykköskohde. Me majoituimme lähistölle ja olimme aamulla puiston portilla, kun se avattiin. Kallion päälle voi kiivetä, sinne on rakennettu portaat. Lion Rockin ympärillä on puistoja, vesialtaita ja museo. Sisäänpääsy alueelle maksoi 40 dollaria.

Vaikka olimme ajoissa portilla, saimme silti jonottaa lippuja tunnin. Sattumalta retkipäiväksi sattui jouluaatto, mikä näkyi älyttömässä määrässä turisteja. Turistien joukossa suomalainen tunnistaa toisen, ainakin Aasiassa. Täällä jonossa tapasimme neljä suomalaista nuorta miestä. Jos satut lukemaan tätä, niin moi!

Turistia pelotellaan kovalla nousulla. Kertojasta riippuen portaita on 1200 tai 1500. Mun mielestä se ei kuulostanut edes paljolta. Tässä vaiheessa luulin, että haaste olisi fyysinen. Päivä oli kuuma, mutta ympäristö niin hieno, että nouseminen unohtui.

Lähempi historia

Sigiriyan kallion päällä olevasta linnoituksesta ja sen tarkoituksesta kerrotaan erilaisia tarinoita. Tarkkaa historiaa ei siis tunneta. Linnoitus on rakennettu noin vuonna 480 jaa., joka oli kuningas Kasyapan vallan aikaa. Hän valitsi tämän kuninkaalliseksi asuinpaikakseen, koska pelkäsi veljensä vallankaappausyrityksiä. Veli kun oli valtaistuimen oikeutettu perijä. Tarinaan kuuluu tietenkin isän murha sun muuta hurjaa.

Oli tarina mikä hyvänsä, linnoitus on osoitus ihmeellisestä rakennustaidosta. Rakentamisen lisäksi aikalaiset ovat ymmärtäneet kallion rakenteen. He osasivat valita vakaita alueita kalliosta ja samalla hyödyntää sen luonnollisia halkeamia ja rakoja. Kalliossa olevien kerrostumien, tasojen ja siirrosten suuntauksien ymmärtäminen oli ratkaisevan tärkeää rakenteiden vakauden varmistamiseksi.

Sigiriyan Leijonakallion linnoitusta pidetään yhtenä parhaista esimerkeistä muinaisesta kaupunkisuunnittelusta. Se nimettiin UNESCOn maailmanperintökohteeksi vuonna 1982.

Retki jatkuu…

Olin tästä kohteesta niin tohkeissani, että unohdin täysin korkeanpaikankammoni. Se todellinen koettelemus oli vasta edessä

Rinne jyrkkeni ja portaat muuttuivat metalliportaiksi. Ne olivat kapeita, jyrkkiä ja täynnä ihmisiä. Portaiden alla oli pudotusta useampi metri. Ja nyt se kammo alkoi muistuttaa itsestään.

Kuten kuvasta näkyy, ihmisiä oli liikaa. Portaiden kiipeäminen oli jonottamista ja siksi vauhti pysyi hitaana eikä kiipeäminen juurikaan rasittanut fyysisesti. Jonot lyhenivät iltapäivää kohden, mutta aamulla portaat ovat varjossa.

Tulimme välitasanteelle, jolla oli sadan metrin jono ihmisiä. Ihmiset jonottivat seuraaviin portaisiin. Portaat oli rakennettu pystysuoraan kallion seinään. Ne olivat vielä kapeammat ja jyrkemmät kuin edelliset ja aivan täynnä ihmisiä. Kaiken lisäksi ihmiset kulkivat portaissa molempiin suuntiin. Alaspäin tulevat kulkivat samoissa portaissa.

Tässä vaiheessa olisin voinut ymmärtää, että ei tarvitse mennä ylemmäs, mutta en ymmärtänyt. Jatkoin matkaa joukon mukana. Takerruin molemmin käsin metallikaiteeseen. Varoin vilkuilemasta alas tai sivuille ja kiinnitin katseeni Ullan kantapäihin. Keskityin hengittämään syvään, siitä huolimatta pakokauhu alkoi ottaa valtaansa, oksetti ja itketti.

Jostain ilmestyi apina, joka alkoi repiä Ullan reppua. Olin varma, että nyt me kaikki kuollaan. Mielessä pyöri kymmenen erilaista suuronnettomuuden mahdollisuutta.

En tietenkään saanut otetuksi yhtään valokuvaa kiipeämisestä, mutta löysin hyviä kuvia matkabloggaaja Apan sivuilta, hän on käynyt kivellä muutama vuosi sitten eikä pelännyt. Käy kurkkaamassa tästä linkistä

Huipulla

Linnoitus huipulla oli uskomattoman hieno. Jo ensivilkaisulla se näytti hienolta, mutta kun aluetta lähtee kiertämään, tulee esiin aina vain uusia tasoja, alue jatkui ja jatkui.

Nautintoa varjosti ajatus, että alas päästäkseen on taas mentävä niihin portaisiin. Mietin jopa, saisko jostain helikopterin hakemaan mut pois. Me pyörittiin ylhäällä aika pitkään. Mun koko keho tärisi pelosta. Yritin rauhoittua ja hengittää syvään ennen paluuta portaisiin.

Kommenttini Lion Rockista

On ihanaa, että näin tämän, myös linnoituksen kiven päällä. Paikka teki muhun valtavan vaikutuksen. En silti osaa sanoa, kannattiko kiivetä. En ole koskaan elämässäni pelännyt niin paljon, kuin niissä portaissa. Voimakas tunnelataus vaikuttaa varmasti siihen, että Sigiriya Rock jäi Sri Lankan kokemuksista päällimmäiseksi.

Sinulle, joka ehkä olet menossa tuonne, haluan sanoa, että älä anna mun korkeanpaikanpelon vaikuttaa valintoihisi. Sadat tuhannet turistit kiipeää kallion päälle joka vuosi. Retken jälkeen googlasin ja tarkistin tekoälyltä eikä kumpikaan löydä mitään tapahtuineita onnettomuuksia tai läheltä piti tilanteita portaissa.

Tämmöinen oli mun retki.

Kun me vihdoin päästiin alas, ei me muistettu puutarhoja, vesialtaita tai museota. Me oltiin vaan niin helpottuneita, että selvittiin hengissä tästä retkestä.

Työstän tästä kiertomatkasta myös vlogia, sen kaksi ensimmäistä osaa on valmiina. Tässä 2. osassa me ollaan Sigiriya Rockilla, pääset sen tunnelmiin alta: