on matkailua ja maantiedettä
Ihminen ja erilaiset yhteiskunnat ympäri maailmaa ovat ihmismaantieteilijän kiinnostuksen keskiössä. Osa matkajutuistani tulee tämän otsikon alle.
Mantsa on luonnontiede, mutta suuri osa mantsasta on ihmismaantiedettä. Kun suomalainen yhteiskunta on meille tuttu, sen vertailu muihin yhteiskuntiin on aika helppoa.
Minulla on tapana urkkia ihmisten elämäntapaa, näkemyksiä ja arvomaailmoja reissuillani.
Uskon, että tämä kategoria blogissani tulee kasvamaan.
Me vietimme Tansanian matkamme ensimmäisen viikon maasaiden mailla maasaiden kanssa. Majoituimme Enduimetissa Kilimanjaron kupeessa rangereiden leirissä.
Intensiivisen viikon aikana saimme tutustua suojelutyöhön. Enduimetissa suojellaan alkuperäisheimoa maasaita, heidän karjaansa sekä alueen läpi vaeltavia villieläimiä.
Minulta kysyttiin, mitä Goassa syödään? Intiaan lähtijä saa varautua kuulemaan varoituksia ja kauhutarinoita vatsataudeista. Totta onkin, että Intian hygieniataso on maailman huonoimpia. Ensimmäiset päivät siellä sitten ihmetellään, että mitä uskaltaa syödä ja odotellaan, koska se ripuli alkaa.
Ministerin mielestä rattijuoppoutta voi estää niin, että baarit velvoitetaan valvomaan asiakkaiden poistumista. Baarin täytyy vahtia, että juopunut asiakas ei hyppää rattiin.
– laiduntaa liikenteen seassa Goa osa 3/4 Kaupunkiympäristössä ja liikenteen seassa laiduntavat lehmät jaksavat ihmetyttää ja huvittaa länsimaista turistia. Rannalla loikoilevasta tai jalkakäytävällä vastaan tulevasta lehmästä on tullut meille eräänlainen Intian symboli. ”Intian lehmä on pyhä”, opetettiin jo koulussa. Valitettavasti asia ei ole ihan näin, eikä siinä varsinkaan ole mitään huvittavaa. Intian pyhä lehmä Goassa…