Irlanti on luontomatkailijan paratiisi

Irlannin kiertomatka – luontoa ja omatoimista seikkailua

Irlanti osa 1/4

Kerron tässä artikkelissa pääkohdat yhdeksän päivän kiertomatkastamme Irlannissa. Me kiersimme Irlannin upeassa luonnossa ja löysimme myös mitä hienoimpia patikointikohteita. Pyrin nostamaan esiin sellaiset asiat, jotka saattaisivat auttaa sinua oman reissusi suunnittelussa.

Jos haet uusia patikointikohteita tai luontoelämyksiä, mene Irlantiin!

Irlanti valikoitui matkakohteeksi vähän vahingossa. Maailmalla riehui pandemia ja kaikki liikkuminen oli epävarmaa. Tuntui turvalliselta pysyä Euroopassa ja lentää suora lento kotimaisella Helsingistä Dubliniin.

Matkakaveriksi lähti hyväksi matkaseuraksi jo todettu ystäväni Ulla. Irlanti oli meille molemmille tarpeeksi tuntematon, mutta tiesimme odottaa upeita elämyksiä hienoissa luontokohteissa.

Matkasuunnittelun alkuvaiheessa totesin, että tällä reissulla tarvitaan auto. Maa on niin pieni, että puolet siitä ehtii kiertää yhdeksän lomapäivän aikana (ensimmäinen virhe, ei ehdi).

Kilometrejä kertyisi noin 1300. Sama matka kuin Lappiin, jonne ajetaan kaksi päivää. Nyt meillä on yli viikko aikaa ja päivittäiset ajomatkat olisivat lyhyitä. Helppoa kuin heinän teko (toinen virhe). Ajamisen vastapainoksi halusimme jokaiselle päivälle liikuntaa, retkeilyä ja patikointia luonnossa.

Moona Laakson kirjoittamasta inspiroivasta Irlanti-matkaoppaasta saimme alustavat ideat ja kirja toimi myöhemmin hyvänä oppaana matkalla. Päätimme Moonan vinkistä tehdä kierroksen pohjoiseen. Siellä on vähemmän turisteja ja upeita ja mielenkiintoisia luontokohteita.

Alla on kuva lenkistä, jonka lopulta ajoimme.

Ajatus vasemmalla ajamisestä hirvitti, mutta otin sen haasteena. Useista lähteistä luin ja kuulin, että siihen tottuu nopeasti (kolmas virhe, ei totu). Meistä kuitenkin kehittyi hyvä tiimi: Ulla, joka ei erota vasenta oikeasta kunnostautui kartanlukijana ja minä totuttelin vasemmalla ajamiseen koko matkan ajan.

Irlanti on luonnossa liikkujalle ja luonnonmaantieteen harrastajalle paratiisi. Kaikissa valitsemissamme kohteissa oli merkittyjä retkeilyreittejä. Niistä ehkä merkittävimmät olivat nämä seuraavat kolme kohdetta.

Irlannin unohtumattomat vaelluskohteet: Mournevuoret, Slieve League ja Connemara

1. Patikointia Mournevuorilla – Newcastle ja graniittiset huiput

Mournevuoret ovat Britannian puolella. Vuoristo on laaja ja alueella voi retkeillä päiväkausia. Tämä kohde kannattaa laittaa muistilistalle tulevaa vaelluslomaa varten.

Meidän aikatauluumme mahtui päivän patikointi yhdelle monista huipuista. Ajoimme Newcastleen, rannikkokaupunkiin, josta lähtee merkitty reitti ylös. Parissa tunnissa ehtii aika korkealle. Sekä maisemat että luonto ovat upeat.

Mournevuoristo on syntynyt noin 55 miljoonaa vuotta sitten. Se on jäänne tulivuoresta, joka ei koskaan purkautunut. Kuuma magma jäi vuoren sisään ja jähmettyi sinne. Mournevuoret ovat siis läpeensä kovaa graniittia.  

Reitti on selkeä, maasto vaihtelevaa, mutta mitään jyrkkiä nousuja tai kiipeilyä ei tällä reitillä ollut.

Kohtasimme matkalla useamman ryhmän värikkäitä retkeilijöitä rinkat selässään. Yritin uteliaana avata keskustelua ja sain tietää, että he olivat paikallisia koululaisia suorittamassa koulussa pakollista retkeilykurssia. Retki kestää kolme päivää ja lapset myös yöpyvät vuorilla.

Kuten koulussa aina, osa oppilaista oli selvästi innoissaan, mutta joukossa oli myös muutama aika kärsivän näköinen reppana.

2. Slieve League – Irlannin korkeimmat kalliot Donegalin jylhissä maisemissa

Irlannin yksi tunntuimmista nähtävyyksistä on länsirannikon 200 metrin korkuiset Moherin kalliot. Ne ovat päiväretken päässä sekä Dublinista että Galwaysta.

Maan korkeimmat kalliot, jopa yhdet Euroopan korkeimmista kallioista, ovat kuitenkin muutama sata kilometriä länsirannikkoa pohjoiseen, Slieve League- kalliot Donegalissa. Me päätimme jättää Moherin väliin, sillä halusimme nähdä Slieve Leaguen.

Slieve Leaguella on merkittyjä eritasoisia vaellusreittejä helposta haastavaan. Kiireinen turisti pääsee kuitenkin huipulle autollakin lähes perille asti. Me jätimme auton vähän alemmaksi parkkiin ja teimme kävelyretken lampaiden laidunmaiden läpi kallioiden huipulle.

Kuten kuvistakin näkyy, päivä oli sumuinen ja maisema pelkkää harmautta. Ensimmäisellä näköalapaikalla oli jo selvää, että niistä kallioista ei näkyisi yhtään mitään.

Joku paikallinen sanoi, että Irlantiin tulija ei voi välttyä sateelta. Ehkä tämä sumukin piti sitten kokea. Mutta silti, karmea fiilis. Olimme tehneet aika pitkän matkan nähdäksemme ne kalliot.

Me kiipeiltiin polkuja niin pitkälle ja korkealle kuin sumussa uskallettiin ja juotiin vielä kahvitkin siinä toivossa, että päivä selkenisi.

Oikealla olevassa kuvassa näkyy polku, joka vie huipulle. Kaiteen vasemmalla puolella jossain on pudotus mereen. Pelkkä tietoisuus jyrkänteestä pelotti niin, että en uskaltanut tämän korkeammalle. Päivä ei seljennyt emmekä me nähneet niitä kallioita.

Donegalin maakunta Irlannin luoteisosassa on historiansa aikana saanut olla valloittajilta rauhassa eikä nykypäivän massaturismikaan ole jaksanut sinne asti. Sen luonto on komeaa ja jylhää. Tässä vaiheessa liian kireä aikatalumme harmitti eniten, sillä Donegalissa olisi ehdottomasti kannattanut viettää useampi päivä.

3. Connemara ja Diamond Hill – patikointia Letterfrackissa

Connemaran kansallispuistoon tutustuminen kannattaa aloittaa Visitor Centeristä, joka on Letterfracissa. Letterfrack on pienen pieni kylä, josta kuitenkin löytyi yksi lounasaikaan auki oleva pubi. Pubi oli hyvästä ruuastaan tunnettu ja Ulla sai viimein toivomaansa lammaspaistia.

Syödessämme ihmettelimme seinällä olevaa suurta Saaristomeren karttaa. Kukaan henkilökunnasta ei osannut kertoa miksi tai mistä kartta oli siihen tullut.

Letterfrackin Visitor Centeristä lähtee kolme merkittyä reittiä Diamond Hillille. Yksi reiteistä vie huipulle asti.

Matkallasi Letterfrackiin, riippuen mistä suunnasta tulet, saatat ohittaa Kylemoren nunnaluostarin. Se on käymisen arvoinen paikka.

Majoitus Irlannissa – linnahotellista bed&breakfast – elämyksiin

Varasin kaikki majoitukset etukäteen, koska matkan ajankohta oli pääsiäinen ja oletin sen olevan jonkinlainen sesonki. Kaikkiin majoituksiin sisältyi aamiainen ja tietenkin pyyhkeet ja liinavaatteet. Majoitus on minulle tärkeä osa matkaa, enkä kauheasti halua tinkiä mukavuudesta enkä varsinkaan hyvästä sängystä.

Irlanti on ihanien pikkuhotellien ja bed&breakfast -paikkojen luvattu maa ja reittimme muodostui osin mielenkiintoisten majoitusten mukaan. Ullan toive oli yöpyä ainakin yksi yö linnassa.

Bally Gally Castle on pieni linna Larnessa, se oli majoituksistamme ylellisin. Kaikki majoitukset oli vähintään siistejä. Suihkusta tuli lämmintä vettä, tosin välillä niin pienellä paineella, että hiusten pesu siirtyi seuraavaan päivään. Kerran minulle jäi käteen suihkun runko sen irrotessa seinästä.

Viimeinen majoittuminen oli Dublinissa. Siellä majoitus oli kalliimpaa kuin maaseudulla, siksi jäimme suosiolla matkan päähän keskustasta. Hotellin edestä kulki bussi ja pääsimme tutustumaan myös paikalliseen julkiseen liikenteeseen.

West County Hotel näyttää 80-luvun peruskoululta (sanoi Ulla), mutta sen huoneet olivat tilavat ja juuri remontoidut, ja aamiainen hyvä.

Irlannin kaupungit – Belfastin historiaa, Galwayn kulttuuria ja Dublinin vilinää

Belfast

Me kävimme Belfastissa polittisella kävelykierroksella. Kirjoitin kävelykierroksesta erillisen postauksen. Voit lukea sen tästä linkistä: Belfast – kahtia jaettu kaupunki

Galway

Galway on todella sympaattinen reilun 80 tuhannen asukkaan kaupunki. Se on historian, musiikin ja pubikulttuurin harrastajalle hyvä kohde. Olen kuullut monen sanovan, että Galway on mielenkiintoisempi kuin Dublin.

Kaupunkivierailuille suosittelen Free walking tour- konseptia. Kävelykierrokset löytyvät verkosta hakusanalla Free walking tour – ja kaupungin nimi, ja niille ilmoittaudutaan etukäteen. Kierros ei toki ole ilmainen. Maksu kerätään kierroksen päätteeksi ja kukin maksaa omatuntonsa mukaan.

Dublin

Must- paikkoja lienee Temple Bar. Se on Dublinin keskustassa pubeja täynnä oleva alue. Perjantaisi-iltaisin meno on kuin Helsingissä vappuna. Me kävimme Temple Barissa kahtena iltana. Pyörittyämme viikon maaseudulla ja vuorilla ihmettelemässä lampaita ja kallioita, ihmisvilinä tuntui virkistävältä.

Löysin sattumalta ennen matkaa tanssitapahtuman, johon meillä oli nyt liput valmiina. Pääsimme muutaman polttariporukan mukana opettelemaan irlantilaisen kansantanssin perusaskeleita ja kuvioita. Irlantilainen kansantanssihan on sitä riverdancen tapaista hyppimistä.

Perjantai-ilta Temple Barilla. Temple Bar on alueen nimi, mutta myös tuon yhden pubin nimi.

Yhteenveto Irlannin kiertomatkasta – opit ja oivallukset

Mainitsin muutamasta suunnitteluvirheestä, niistä viisastuneena:

• Loma Irlannissa oli mitä mahtavin. Jos jotain voisin muuttaa, niin olisin käyttänyt siihen kaksi viikkoa. Lisäisin yhden vuorokauden Giant’s Causewaylle ja kaksi lisävuorokautta Donegaliin
• Välimatkat ovat lyhyitä, mutta niiden ajamiseen menee tuplasti enemmän aikaa kuin vastaavaan matkaan Suomessa. Tiet ovat kapeita ja kiemuraisia. 100 kilometrin matkaan menee kaksi tuntia. Toki ajoin rajoitusten mukaan ja muutenkin rauhassa, muttä tämä osaltaan vaikutti meidän aikataulun ruuhkautumiseen.
• Minä en tottunut vasemmalla ajamiseen. Vielä viimeisenäkin ajopäivänä jouduin keskittymään kieli keskellä suuta oikealle kääntymiseen.

Eli ei mitään katastrofaalisia mokia kuitenkaan.

Pohjois-Irlantiin mennessä ei ole minkäänlaisia rajamuodollisuuksia, rajan ylitystä ei edes huomaa. Kannattaa silti huomioida roaming-maksut Britanniassa.

Sinua saattaa kiinnostaa myös Pohjois-Irlannin luonnonihme, Giant’s Causeway. Lue siitä lisää alla olevasta linkista:

Liity postituslistalleni, niin ilmoitan sinulle uudesta postauksesta sähköpostiviestillä