Päiväpatikka Saimaa Geoparkissa

Esittelen tässä postauksessa lyhyesti kolme Saimaa Geopark-kohdetta, joissa kävin päiväpatikalla. Mutta sitä ennen kerron, miksi Saimaa on Geopark ja mikä siitä tekee geologisesti arvokkaan. Vaikka uskomaton tarina on kuin sadusta, se on totta.

Mikä on Geopark?

Mikä ihmeen Geopark? Ihan uusi juttu mulle.

Geopark-konsepti on rantautunut Suomeen jo vuonna 2000. ”Geopark on yhtenäinen maantieteellinen alue, jolla on kansainvälisesti merkittävää geologista arvoa”. Se on myös kansainvälinen verkosto, johon kuuluu Geoparkkeja eri puolilla maapalloa. Geopark-statuksen myöntää UNESCO.

Ihanaa, tämä kuulostaa hyvältä ja taitaa olla ihan mun juttu!

Miksi Saimaa on Geopark, mikä on sen ”merkittävä geologinen arvo”?

Kun lähdetään oikein kaukaa historiasta, 2000 miljoonan vuoden päähän, Suomen manner oli vielä nuori ja kehittyi. Mantereet rytisivät toisiaan vasten ja siitä rytinästä Suomeen kehittyi valtavan iso Himalajan kokoinen vuoristo. Vuoristo kasvoi lopulta niin isoksi, että se romahti, se painui maan sisään.

Tuhansien miljoonien vuosien aikana vuoriston kevyet juuriosat ovat kuluneet, tasoittuneet ja keventyneet. Keventyessään ne kohosivat takaisin maan pinnalle. Nämä muinaiset vuoriston juuret muodostavan nykyään Saimaan kallioperän, laaksot ja nyppylät. Saimaan saaret ja kallioiset kumpareeet ovat jäänteitä mahtavasta Svekofennidien vuoristosta.

Entäs järvi, mistä se tuli?

20 tuhatta vuotta sitten ilmasto jäähtyi ja pohjoiselle pallonpuoliskolle syntyi jäätikkö. 2 km paksu jääpeite ulottui Keski-Eurooppaan asti.

Suomi oli jään alla pitkään. Massiivinen jäämassa siloitti Suomen maaperää. Se vei mukanaan irtaimen maa-aineksen ja paljasti kalliot. Kun jäätikkö viimein alkoi sulaa ja vetäytyä pohjoiseen, sulavedestä syntyi jäätikön eteen valtava Baltian jääjärvi. Koko Etelä-Suomi, joka oli jo vapautunut jään alta, oli meren pohjassa.

Noin 1000 vuotta meni meren pohjassa, kunnes Baltian jääjärvi löysi lasku-uoman valtamereen Etelä-Ruotsin läpi. Vedenpinta laski nopeasti. Se oli historiansa alimmalla tasollaan silloin 11 000 vuotta sitten. Vedenpinta vajosi paikoin yli 50 metriä. Vesialueet olivat pieniä nykyiseen verrattuna ja moni nykyinen järvi oli kuivaa maata. Saimaa kuroutui silloin ensi kertaa itsenäiseksi järveksi.

Tarina ei kuitenkaan pääty tähän, se jatkuu:

Suomi täällä pohjoisessa on ollut enemmän tai vähemmän jäätiköiden alla viimeiset 150 tuhatta vuotta. kilometrien paksuinen jäämassa painoi niin paljon, että maankuori sen alla antoi periksi ja painui klommolle. Painauman syvin kohta on Perämerellä, se oli enimmillään jopa 2 kilometriä syvä.

Sitä mukaa, kun jäätikkö vetäytyi, sen alta paljastunut klommo alkoi kohota takaisin alkuperäiseen muotoonsa. Maankohoaminen patosi lasku-uoman Ruotsissa. Vesi ei enää päässyt valumaan mereen ja jää jatkoi sulamistaan.

Siitä seurasi meillä 5000 vuotta kestänyt tulva, kunnon vedenpaisumus. Vedenpinta nousi 30 metriä. Vesialueet laajenivat ja ydistyivät Suursaimaaksi. Päijänne ja Saimaa olivat yhtä järveä. Suuri osa jään alta paljastuneesta Suomesta oli taas veden alla.

Kestettyään viisi tuhatta vuotta, tulva päättyi äkillisesti. Vesivirrat puskivat itsensä Salpausselästä läpi. Vesi pääsi purkautumaan mereen ja vedenpinta Saimaalla laski muutaman kuukauden aikana monta metriä. Suursaimaa kuroutui hiljalleen pienemmiksi järviksi nykyiseen mittaansa. Saimaan vedenpinta on tänään 75 metriä merenpinnan yläpuolella.

Saimaan rantakallioiden seinämiltä löytyneet lukuisat kalliomaalaukset jäivät metrien päähän alhaalla rannalla tiirailevista nykypäivän turisteista.

Siinä tiivistetysti Saimaan tapahtumat. Tällä historialla päästään heittämällä UNESCOn Geopark-kohteeksi.

Päiväpatikka Saimaa Geoparkissa

Koska minä mökkeilen Saimaalla, halusin tutustua tarkemmin lähiympäristön patikointikohteisiin. Saimaa Geopark koostuu monesta kohteesta. Kävin mökiltä käsin tutustumassa niistä kolmeen: Neitvuoreen, Sarkaslampeen ja Astuvansalmeen, yksi kohde päivässä.

1. Neitvuori Anttola

Saimaan luontokohteet on kaukana pääväyliltä syvällä Järvi-Suomessa. Neitvuorelle ajetaan kiemurtelevaa maantietä 30 kilometriä. Viimeiset 15 kilometriä on päällystämätöntä tietä. Kummallista, miten ulkomaalaiset turistit voikaan löytää nämä paikat.

Retkieväät kannattaa hankkia etukäteen. Neitvuoren lähin kauppa on Anttolassa. Jos tulet etelästä 5-tien kautta, kauppareissu kannattaa tehdä jo Mikkelissä. Bensa-asemia ei ole mailla halmeilla. Ollaan siis tosi korvessa.

Näin elokuun loppupuolella Neitvuoren parkkipaikalla on vain pari autoa. Molemmat on Keski-Euroopasta. Keskikesällä täällä käy enemmän ihmisiä. Nuori äiti pakkaa pientä lasta selkäreppuun ja toinen lapsi, noin nelivuotias, kävelee itse.

Reitti luokitetellaan usein haastavaksi, mutta tämäkin äiti kiertää sen kahden lapsen kanssa, joista toinen kävelee itse. Myös minun mielestäni reitti on tervejalkaiselle aika helppo. Toki alussa on nousua, polku nousee vuoren huipulle nopeasti.

Hiijjen silmukka on kiva 4 kilometrin reitti ja sopii päiväkävelyksi. Sen varrella on hienot näköalakalliot, joilta aukeaa näkymät vesistöön Luonterille. Pidempi Hiidenkierros on 12 kilometrin pituinen.

Lisää tietoa ja ohjeita Neitvuorella ja Luonterilla liikkumiseen löytyy Metsähallituksen ylläpitämältä sivustolta:
www.luontoon.fi/neitvuori-luonteri

2. Sarkaslampi, Juva

Sarkaslammesta tuli mun suosikki heti. Sen esittelytekstissä sanotaan, että ”ei lapsille, kohde on vaativa”, sun muuta mielenkiintoa herättävää.

Tämä retki oli elämys, ihan kuin olisi ollut aikuisten kiipeilypuistossa. Koko reitti on lähes jatkuvaa ylös tai alas kiipeämistä. Korkeanpaikankammoisen ei tarvitse huolestua, reitti ei kulje jyrkänteillä. Märällä kelillä en kuitenkaan lähtisi. Märkinä kalliot voivat olla liukkaat, mutta myös siksi, että polku käy välillä matalalla soistuneilla paikoilla.

Kohteen esitteessä ei luvattu pitkospuita, mutta siellä kuitenkin oli puut. Tänä kesäisenä päivänä me päästiin koko reitti läpi kuivin jaloin ja haavereitta.

Sarkaslammelle päästäkseen ajetaan taas kymmeniä kilometrejä ja matkan varrella on yksi lossikin. Sen verran syvällä Saimaalla ollaan, että täällä ei tullut vastaan ketään muita. Joten älä lähde yksin. Lampea ei voi kiertää, vaan reitti palaa takaisin samaa polkua.

Minä aion tehdä tämän Sarkaslammen kierroksen joka kesä.

Sarkaslammella on kalliomaalauksia, ne on ajoitettu vuosiin 3000-3700 eaa. Maalausten etsiminen tuo lisämausteen retkeilyyn. Saat nauttia löytämisen ilosta, en anna ensimmäistäkään vinkkiä.

3. Astuvansalmi, Ristiina

Olen koko elämäni mökkeillyt Mikkelin seduilla, mutta Astuvansalmelle en ole koskaan ehtinyt, vähän noloa. Astuvansalmi on kuuluisa kalliomaalauksistaan.

Astuvansalmelle mainostetaan veneretkeä Mikkelistä. Luontopolusta ei löydy tietoa ollenkaan. Parkkipaikalla näyttää tältä:

En tiedä, mistä on kyse, mutta arvaan. Luontopolku kulkee yksityisen metsänomistajan mailla. Olen törmännyt samanlaiseen tilanteeseen kerran aiemmin.

Yksityisellä maalla on nähtävyys, jota iso määrä ihmisiä käy katsomassa. Turistit kuluttavat metsää, likaavat ja roskaavat eikä kunta halunnut osallistua ylläpitokuluihin. Metsänomistaja halusi kaikki mainokset pois eikä reittiä ylläpidetä. Jokaisen oikeuksien perusteella metsän läpi saa silti kulkea, maanomistaja ei voi sitä kieltää. (tämä keissi oli Keski-Suomessa)

Tämä luontopolku on niin paljon käytetty, että se on tallautunut metsään. Lähdin seuraamaan polkua ja löysin perille, vaikka matkan varrella ei ollut ensimmäistäkään opastetta. 2,5 kilometrin pituinen reitti on helppo. Yksi puron ylitys sattuu matkalle. Puron ylittävät pitkospuut on lahot eikä niitä varmaankaan uusita.

Katsastin maalaukset ja käppäilin samaa reittiä takaisin. Astuvansalmen retki sopii myös huonojalkaiselle, sillä tuo laivamatka on varmasti kiva.

Kalliomaalausten alapuolelle on rakennettu tasanne, jolta maalauksia pääsee katsomaan. Astuvansalmella saattaa olla turistiryhmiä sun kanssa samaan aikaan.

Saimaa geoparkin sivuilta löytyy tarkempaa tietoa reiteistä https://saimaageopark.fi/

Lähteet:

Tervo, Muinaismerestä Saimaaksi

GTK Geologian tutkimuskeskus