Kerron tässä artikkelissa visiitistäni Stone Towniin. Se on turistien suosima kuuluisa vanha kaupunginosa Sansibarilla ja ansaitsee oman postauksensa. Stone Town Sansibar oli soolomatkani viimeinen etappi.
Matkustin Tansaniassa kuuden viikon ajan ja näistä kuudesta viikosta neljä soolona. Tunsin tässä vaiheessa matkaani nähneeni niin paljon ihmeitä, ettei mikään enää yllättäisi, mutta Stone Town teki minuun valtavan suuren vaikutuksen. Stone Town oli kaiken kokemani jälkeen vielä yksi elämys lisää.
Olen kirjoittanut Tansanian kiertomatkastani useita artikkeleita. Ne löytyvät helposti etusivun hakukentässä tansania-hakusanalla. Tämä on tansaniasarjani viimeinen postaus.
Sansibar
Sansibar on saaristo Tansanian rannikolla, noin 30 kilometriä mantereelta. Saariston suurin saari on Unguja ja sen pääkaupunki on Sansibar-city. Sansibar-cityn vanhakaupunki on nimeltään Stone Town. Se on Unescon maailmanperintökohde.
Artikkeliini Sansibarista pääset tästä
Stone Town – historiaa
Stone Townin arkkitehtuuri on parisataa vuotta vanhaa. Toki kaupungissa on eletty jo kauan ennen sitä. Omanin arabit käynnistivät kaupunkikehityksen 1700-luvulla. Suurin osa kaupungin rakennuksista rakennettiin 1800-luvulla, kun Sansibar oli mauste- ja orjakaupan keskus.
Arkkitehtuurin sekä historialliset että kulttuuriset kerrostumat tekevät kaupungista erityisen hienon ja tunnelmallisen. Kaupungissa näkyy niin afrikkalaisia, arabialaisia kuin intialaisia vaikutteita. Sen merkittävimpiä rakennuksia rakensivat ensin portugalilaiset, sitten arabit ja lopuksi britit siirtomaavalta-aikoinaan.
Rakennusmateriaalina on käytetty kalkkikiveä ja mangrovepuuta, jotka puolestaan edustavat perinteistä swahlili-rakentamista.
Nykyään tätä osittain raunioitunutta kaupunginosaa korjataan pikkuhiljaa. Kunnostaminen tapahtuu pääasiassa Omanin hallituksen perustaman rahaston turvin.
Kaupungin ytimessä
Majoituin labyrinttimäisen vanhankaupungin ytimeen kolmeksi yöksi. Kuvasin joka ikisen kulman ja käännöksen matkalla majapaikkaani, sillä labyrinttiin eksyy taatusti. Eksyminen ei ole vaarallista, mutta ulos löytämiseen voi helposti hukata tunteja. Kartasta tai navigaattorista ei näillä kujilla ole yhtään mitään hyötyä.
Parissa päivässä opin vakioreittini ja liikuin kujilla jo melkein kuin kotonani. Ja taas joka nurkalla huudeltiin tutulle turistille ”jambo!”
Nappasin lennosta itselleni kaupunkioppaan, joka oli kierrättämässä turisteja. Nyt vihreäpaitainen mies esiintyy jokaisessa päivän aikana ottamassani valokuvassa. Kaveri oli vähän ärsyttävä, mutta osasi hommansa.
Sain nopeasti tietopläjäyksen kaupungin tärkeimmistä kohteista sekä muutaman maamerkin, mikä helpotti suunnistamista kapeilla kujilla.
Stone Townin must-see-paikkoja on orjamakkinoista kertova näyttely. Näyttelyn yhteydessä on kuuluisa muistomerkki toisiinsa sidotuista orjista kahleet kaulassan.
Turisti pääsee myös näkemään kammottavan matalan kellaritilan, jossa orjia säilytettiin kuin tavaraa, odottamassa myydyksi tulemistaan.
Koska matkustan omatoimisesti, käytän opaspalveluja aina kun niitä on tarjolla. Kaupungeissa ja turistikohteissa palveluja löytyy helposti verkosta. Opastus maksetaan etukäteen ja hommasta jää jälki. Tämä toisilta turisteilta napattu opas oli näissä olosuhteissa aika turvallinen valinta.
Haasteet
Stone Town on Unescon maailmanperintökohde. Se toki tuo saarelle paljon turisteja, mutta samalla elämisen kustannukset ovat nousseet niin, että moni paikallinen joutuu asumaan hökkelikylissä Sansibarin kaupungin laitamilla.
Maailmanperintökohde-status velvoittaa säilyttämään vanhaa. Vanhan korjaaminen on tehtävä taidolla ja sääntöjen mukaan, mikä on kallista. Harvalla paikallisella on siihen varaa ja eläminen huonokuntoisissa taloissa on vaikeaa. Vaikeaa jo siksi, että pelkästään juoksevan veden ja sähkön saaminen sisälle asuntoihin on haaste.
Moni rakennus on jo niin huonossa kunnossa, että Stone Townissa on myös romahtaneiden talojen raunioita. Ihmiset menettävät kotinsa, koska rakennusten korjaaminen vaatimusten mukaan maksaa liikaa.
Tärkeimmät rannikon rakennukset kunnostetaan huolella ja niiden valkoiset seinät loistavat auringossa. Valkoinen edustaa historiallista siirtomaalaista arkkitehtuuria, jota kunnostetaan lähinnä lukuisten turistien tarpeisiin. Asialla ovat siis ulkomaalaiset matkailualan sijoittajat.
Haasteita riittää, mutta ei niistä nyt sen enempää.
Stone Town sopii myös shoppailijalle, tuliaiset kannattaa ostaa sieltä. Hintataso on muuta maata korkeampi, mutta tarjontaa on paljon.
Ilta Stone Townissa
Turisteja usein kehotetaan välttämään liikkumista iltaisin ja väkijoukoissa. Minä tunsin oloni turvalliseksi enkä epäröinyt lähteä katsomaan, mitä rannan ruokafestareilla tapahtui.
Rantakatu on muutaman sata metriä pitkä ja muuttuu sitten hiekkarannaksi. Alueella parveili porukkaa kuin pipoa. Laiturialue oli täynnä kioskeja ja tiskejä, joissa valmistettiin ja myytiin ruokaa. Hiekkarannalla oli joukoittain nuoria pelaamassa fudista.
Vitsi, mitä riemua! Ihmiset nauroivat, seurustelivat, leikkivät, lauloivat ja pelasivat.
Ilta huipentui nuorison hurjan näköiseen vesileikkiin. Nuoret miehet hyppivät mereen pää edellä, jalat edellä, temppuillen ja pelleillen. Heitä oli kymmeniä sekä laiturin reunalla että vedessä. Meitä oli reunus täynnä ihmisiä kuvaamassa ja videoimassa riehumista.
Täti tietenkin huolestui, koska touhu näytti vaaralliselta. Seuraava hyppääjä ponnisti reunalta veteen eikä edelliset ehtineet alta pois. Kuulin myöhemmin, että pari vuotta sitten tässä riehumisessa oli sattunut juuri se tädin pelkäämä vahinko: kaksi poikaa törmäsivät toisiinsa pahoin seurauksin.
Muistutan tärkeästä asiasta: Freddie Mercury on syntynyt Sansibarilla.
Hänen kotitalostaan on rakennettu museo, jonka edusta parveili turisteja.
Lautalla Dar es Salaamiin
Sansibarille pääsee lentäen tai lautalla Dar es Salaamista, ja samoja reittejä pois. Minä tulin retkiveneellä ihan toisesta suunnasta, mutta lähdin pois lautalla. Lauttamatkasta haluan kertoa siltä varalta, että suunnittelet samanlaista matkaa.
Minun ylitykseni meni hyvin tansanialaiseen tapaan: mammaa vietiin eteenpäin, kaikki hoidettiin enkä kertaakaan edes koskenut matkalaukkuuni.
Varaamani taksi tuli hakemaan minut hotellista. Kujille ei tietenkään pääse autolla, mutta kuski tulee kävellen ovelle vastaan.
Satamassa oli valtava kaaos. Lippuhallin ulkopuolella tungeksi ihmisiä ja huuto oli karmea. Kun väkijoukko huomasi taksin, jonka kyydissä oli valkoinen nainen, alkoi tungos auton ympärillä. Kuljettajani valitsi tyypeistä yhden, tyyppi otti laukkuni ja kehotti minua seuraamaan.
Tyyppi kantoi laukkuani läpi tungoksen ja minä kuljin hänen kintereillään. Minut jätettiin rauhaan, koska minulla oli jo kantaja.
Tulimme odotushalliin, jossa jonotettiin sinne sun tänne. Tyyppi otti lippuni, kävi esittämässä ne jollekin, ja taas mentiin. Minä kipitin perässä.
Laivan vieressä laiturilla oli rullakoita, joihin matkalaukku vietiin. Tyypin kehotuksesta otin rullakon numerosta kuvan.
Jatkoimme matkaa laivaan ja yläkertaan, missä hän ohjasi minut ikkunan viereen istumaan. Maksoin kantajalle tipin ja hän kiirehti etsimään seuraavaa asiakasta.
Sama toistui vastarannalla. Tulin laivasta ulos laiturille, otin siinä tyrkyllä olleen kantajan. Hän vei ensin minut satamarakennukseen sisälle ja istutti odotushalliin. Ennen poistumistaan hän pyysi nähdä ottamani valokuvan rullakon numerosta ja tarkisti laukkuni värin.
Istuin lobbyssa ainakin puoli tuntia ja ihmettelin käsittämätöntä kaaosta ja meteliä sen ulkopuolella. Suurin osa sekoilijoista oli turisteja, jotka yrittävät itse selvitä sekamelskasta laukkujensa kanssa. Minä istuin samaan aikaan lobbyssa, nautin juotavaa ja ostin välipalaa kiertävältä myyjältä.
Kantaja saapui hengästyneenä ja hikipäissään laukkuni kanssa ja ohjasi minut ulos rakennuksesta. Pyysin häntä vielä löytämään minulle taksin. Maksoin tyypille ison tipin ilomielin ja kehaisin ihmeellisestä suorituksesta.
Lauttamatkasta kerrotaan kauhutarinoita ja ihan syystä. Kuulin, että turisteja on varoiteltu epärehellisistä kantajista ja he sen vuoksi yrittävät suoritua touhusta itse. Riski kohdata epärehellinen tyyppi on aina olemassa, mutta minä en kokemukseni jälkeen edes yrittäisi ylitystä ilman kantajaa.
Kantajilla tuntuu olevan koordinoitu systeemi, miten toimia. Jos kaikilla, tai edes suurella osalla turisteja, olisi kantaja, ei kaaosta syntyisi (ja paikallisilla olisi mahdollisuus ansaita).
Dar es Salaam
Viimeiset yöt vietin Dar es Salaamissa, sillä lento Suomeen lähti sieltä. Dar es Salaamin turvallisuustilanne on heikentynyt viime aikoina. Turha huolehtiminen ja varsinkin pelkääminen pilaa loman. Minä soitin aiemmin tapaamalleni oppaalle. Hän tuli koko päiväksi kierrättämään minua Dar es Salaamiin.
Vaikka Dar es Salaam ei ole Tansanian pääkaupunki, on se maan suurin kaupunki. Tällä hetkellä asukkaita on yli 7 miljoonaa ja se on yksi maailman nopeimmin kasvavista kaupungeista. Väkimäärän kasvuun vaikuttavat korkea syntyvyys ja maaltamuutto.
Ihmiset muuttavat kaupunkiin paremman elintason toivossa. Työtä ja asuntoja ei riitä kaikille, mistä seuraa pahoja ongelmia. Rikollisuuden lisääntyminen ja turvallisuuden heikentyminen ovat juuri niitä ongelmia.
Minä kipitin taas kiltisti oppaani perässä. Hänen valitsemansa kohteet olivat:
1. Kariakoo-markkinat. Käsittämättömän suuret markkinat, katu toisensa jälkeen täynnä torikauppiaita.
2. Coco-beach on upea ranta kaupungin arvokkaammalla asuinalueella. Rannalla on myös ravintoloita.
3. Kiersimme tuk-tukilla koko tuon niemenkärjen. Alueella on hienoja asuintaloja, mutta siellä on myös hyviä ruoka- ja ostospaikkoja
Annan mielelläni oppaan yhteystiedot, jos olet matkalla Dariin.
kartat: © OpenStreetMap contributors
Lopuksi
Otin alla olevan kuvan maatessani hotellihuoneeni pylvässängyssä Stone Townissa. Ihailin afrikkalaista meininkiä: värejä, muotoja ja tunnelmaa. Mietin ihania tansanailaisia ihmisiä, jotka köyhyydestä huolimatta ovat iloisia, ystävällisiä ja niin auttavaisia. Olin pakahtua kaikesta kokemastani ja näkemästäni upeudesta. Tansania on uskomattoman hieno maa.
Samalla olo tuntui haikealta, sillä kiertomatkani lähestyi loppuaan.
Onneksi retki on nyt dokumentoitu tänne blogiin. Minä olen työstänyt tätä matkaa tänne melkein vuoden. Toivottavasti siitä on joskus hyötyä myös sinulle, lukijani.
Nyt on aika suunnata uusiin seikkailuihin, mutta minä aivan varmasti palaan vielä Tansaniaan.
Lähteet:
Geographical characterization of the Zanzibar coastal zone and its management perspectives:
Zakaria A. Khamis, Risto Kalliola, Niina Käyhkö
Artur Jasiński: Colors of Stone Town in Zanzibar: From white to black and back again
Tansania tosiaan on upea maa. En kuitenkaan ihan täysin ymmärrä tuota, että turismin vuoksi kustannukset nousevat ja turismi kirjoitetaan negatiivisessa valossa. Itse näen, että turismi on Tansanialle elinehto ja siihen maan kannattaa panostaa.
hei Mikko, kyseessä gentrifikaatio, https://fi.wikipedia.org/wiki/Gentrifikaatio
Meillä on Suomessakin tästä esimerkkejä, kuten Helsingissä Kallion kaupunginosa tai Pispala Tampereella.
Tallinnassa Telliskiven kaupunginosassa on tapahtunut gentrifikaatio.
Turismi on Tansanialle tärkeä elinkeino, mutta sillä on myös negatiiviset vaikutuksensa.