Sansibar on tunnettu rantalomakohteena. Se on afrikkalainen vastine Teneriffalle, joka elää turismista. Halusin nähdä Sansibarin, vaikka en rannalla jaksa ollakaan. Sansibar tarjoaa turistille paljon muutakin. Kerron tässä postauksessa, millainen on soolomatkailijan Sansibar ja miten tällainen ei-ranta-tyyppi koki Sansibarin.
Olen kirjoittanut Tansaniasta monta postausta, sillä kiersin siellä kuusi viikkoa. Tämä Sansibar-postaus on jatkoa edelliseen Soolomatkalla Tansaniassa postaukseen. Sansibarin upea vanha kaupunki Stone Town saa myös ihan oman postauksensa, kerron siitä seuraavaksi. Liity postituslistalle, niin ilmoitan kun se on valmis.
Missä Sansibar sijaitsee? Saariston maantiede ja matkareitit
Sansibarin saaristo on Intian valtameressä, Tansanian rannikolla, noin 40 kilometrin päässä mantereesta. Saaristo koostuu lukuisista saarista, joista vain kolmella on asutusta. Suurin saarista on Unguja, sen pääkaupungin nimi on Sansibar.
Yleensä me turistit tarkoitamme tätä pääsaarta, kun puhumme Sansibarista. Minäkin puhun tässä Sansibarista ja tarkoitan sillä Ungujaa. Muilla saarilla en ehtinyt käydä.
Jos suunnittelet omatoimimatkaa Tansaniaan, käy lukemassa myös edellinen postaukseni soolomatkastani. tästä , sillä ripottelen vinkkejä pitkin matkaa ja vältän toistamasta niitä.
Sansibarille pääsee lentäen Kilimanjaron lentokentältä tai autolautalla Dar Es Salaamista. En aikonut lentää ja tulin hankalasta suunnasta, joten päädyin (uhka)rohkeaan ylitykseen retkeilyveneellä. Tulin veneellä Pangasta Sansibariin pohjoiskärkeen Nungwiin. Reitti näkyy tuossa kartassa.
Hurja veneily Pangasta Nungwiin – näin matkustin Sansibarille
Sansibarin kanavan ylitys kesti kolme tuntia. Matkalla tuuli yltyi niin, että aurinkosuoja piti poistaa veneestä, koska se toimi kuin purje. Hurjan ylityksen jälkeen pääsimme ehjinä ja märkinä perille Sansibarin valkoiselle hiekalle.
Saaren pohjoiskärjessä oleva Nungwi on turistien ykköskohde. Tänne tulevat länsi-Europpalaiset turistit ruskettumaan ja pitämään hauskaa. Tekemistä ja viihdykettä riittää biletyksestä kaikenlaisiin vesiurheilulajeihin.
Tämän tädin biletyskiintiö on jo täynnä, joten jatkoin saman tien matkaani edelleen saaren itärannikolle Majoituspaikkaani oli matkaa reilu sata kilometriä, tie kulki läpi melkein koko saaren. Kyydin minulle tilasi opas, joka saattoi minut veneelle mantereen puolella.
Tällaista tapahtui paljon, tansanialaiset ovat todella avuliaita. Kun mamma vähänkään avaa suunsa, aletaan asioita järjestämään. Mantereella taksi toi minut rantaan, josta vene lähti. Jouduin odottamaan seuraavaa venettä kolme tuntia. Jossain vaiheessa kuski joutui palaamaan takaisin töihin, mutta järjesti tilalleen oppaan seurakseni odottamaan.
Tänä aikana tämä opas myös järjesti kyytini majoituspaikkaan. Sain tyypin yhteystiedot ja hän tuli minulle oppaaksi myöhemmin Dar es Salaamissa. Paikallinen kontakti parantaa soolomatkan laatua ja turvallisuutta.
Jos olet menossa näille hoodeille, annan mielelläni Slimin yhteystiedot!
Majoituskokemukset Sansibarilla Afya Village ja Kikoi Boutique
Afya Village
Minulla oli majoitus kolmeksi yöksi Afya Villagessa.
Saaren läpi kulkeva tie oli uusi ja hyväkuntoinen. Kuljettajan mukaan se on kiinalaisilta saatu.
Yllätys oli aikamoinen, kun saavuin Afya villageen. Paikallinen mies toivotti minut tervetulleeksi suomenkielellä.
En ollut koko matkani aikana törmännyt yhteenkään suomalaisturistiin.
Afya Villagen omistaa suomalais-sansibarilainen pariskunta, joka on asunut Suomessakin pitkän ajan.
Ehdin majoittumiseni aikana tavata myös suomalaisen rouvan ja kaksikielisen pikkupojan.
Afya Village on valtavan kaunis paikka. Se on luonnon keskellä ja onnistunut säilyttämään autenttisen tunnelman. Pientä metsätietä pitkin kuljettuna se on pusikon takana kaukana mistään, mutta rannan kautta kävelymatkan päässä muista hotelleista.
Kikoi Boutique
Kikoi on tyypillinen majoituspaikka Sansibarilla. Tyypillinen siksi, että se on kauniiksi ja ylelliseksi rakennettu pihaympäristö uima-altaineen. Aluetta ymäröi korkea muuri, jonka toiselle puolelle jää se paikallisten Sansibar.
Sansibar kärsii liiasta turismista. Saari on täyteen rakennettu ja uusia hotelleja rakennetaan koko ajan lisää. Bisnes ei ole paikallisten käsissä, tämänkin hotellin omistaja on intialainen. Paikalliset eivät juurikaan hyödy massaturismista, vaan elävät vaatimatonta elämämäänsä hotellien muurien ulkopuolella.
Kuulin moneen kertaan, että hotelleja on jo niin paljon, ettei niihin kaikkiin riitä asiakkaita. Yrittäjät odottavat pudotuspelin alkamista. Merkillistä oli se, että näissä molemmissa majoituspaikoissa oli mun lisäksi vain muutama vieras. Se on yrittäjän kannalta huolestuttavaa, mutta myös soolomatkailijan kannalta harmi. Majoituksissa on aina hyvä mahdollisuus tavata ihmisiä ja kuulla vinkkejä, kokemuksia ja jakaa taksikuluja.
Mitä työelämä on Sansibarilla? – kuljettajan ja hotellityöntekijän tarinat
Hotellin henkilökunta tekee kuuden päivän työviikon ja saavat puolitoista päivää lepoa ennen seuraavaa työvuoroa. Kokemukseni mukaan ne sansibarilaiset, jotka ovat onnistuneet saamaan vakituisen palkkatyön nauttivat kohtuullisen hyvistä työoloista ja elintasosta. Kun esimerkiksi Intiassa hotellihenkilökunnalla ei ollut palkallisia vapaapäiviä ollenkaan.
Vakkari taksinkuljettani kehui työnantajaansa, joka on pitkään saarella asunut hollantilainen sijoittaja. Hollantilaisella on majoitustoimintaa ja omistaa ison taksiyrityksen. Kuljettajalla on säännöllinen palkka ja palkallinen neljän viikon loma vuosittain. Se oli ihanaa kuultavaa.
Tietenkin on niin, että paikallinen, joka puhuu sujuvaa englantia ja on palkkatöissä on etuoikeutettu. Suurin osa väestöstä elää niukasti ja Sansibarilla, kuten koko Tansaniassa, koulujen tila on huono.
Hintataso Sansibarilla on korkeampi kuin mantereella. Mantereella 10 tuhannen shillingin tippi oli ruhtinaallinen, Sansibarilla se oli ihan normi. Eurooppalaiselle hintataso on yhä alhainen, 10 tuhatta shillinkiä on noin 4,5 euroa. Tippaaminen kannattaa ottaa tavaksi, se on helppo tapa jakaa hyvää.
Vietin Sansibarilla yhdeksän yötä. Tietenkin tarkoitukseni oli nähdä saarta joka puolelta. Tässä vaiheessa Tansanian retkeä alkoi kuitenkin turnausväsymys vaivata. Tein majoituksista tuplabuukkauksia ja rannikon rantakohteet olivat kävelymatkan päässä toisistaan. No, ihan sama, ei haitannut.
Taustatietoa Sansibarista – uskonto, historia ja matkailun vaikutus
Pääsaari Unguja on pinta-alaltaan saman kokoinen kuin Ahvenanmaa. Siellä on asukkaita reilu 1 300 000. Arabihistoriansa johdosta, Sansibarin väestöstä enemmistö, 80 % on muslimeja, loput on kristittyjä ja hinduja.
Sansibarin saarilla vierailee vuosittain yli puoli miljoonaa turistia. Turisteista 70% on Länsi-Euroopasta. Turisteja houkuttelevat ihanat valkoiset hiekkarannat ja turkoosi meri. Silti suosituin kohde on Sansibarin-kaupungin vanha osa Stone Town.
Turismi on tätä nykyä saaren suurin elinkeino. Sen lisäksi saarella viljellään riisiä, maissia ja durraa. Merenantimet ovat paikallisten pääasiallinen ravinnon lähde.
Vuorovesivaihtelu on Sansibarilla ihmeellinen. Aamulla meri on saaren ympäriltä kadonnut ja merenpohja on näkyvissä. Naiset ovat aikaisin liikkeellä. Paljastuneesta merenpohjasta he poimivat rapuja, simpukoita, mustekaloja ym. nilviäisiä. Kohta he ovat torilla myymässä niitä. Illalla saaren ympäristö on taas meren peitossa.
Sansibar on tunnettu historiastaan orjakaupan markkinapaikkana. Sansibarilla myytiin orjia lähi-itään ja muihin Afrikan itäpuolella oleviin maihin. Orjakaupan yksityiskohtaiseen historiaan pääsee tutustumaan siitä tehdyssä näyttelyssä Stone Townissa. Turisti pääsee vierailemaan jopa ahtaassa kellaritilassa, jossa orjat saivat odottaa myytäväksi tulemistaan.
Nykyään Sansibar kuuluu Tansaniaan ja sillä on puolisuvereeni asema, oma hallitus ja presidentti. Järjestely perustuu liittoumaan, jonka maat tekivät vuonna 1964. Sansibar itsenäistyi Britannian hallinnasta edellisenä vuonna 1963.
Paje – itärannikon kehittyvä matkakohde
Paje on suosittu kohde itärannikolla. Moni turisti suuntaa nykyään sinne Nungwin sijaan.
Kartta: Google Maps
Käytin puoli päivää kaupunkiretkeen Pajessa. Löysin ravintoloita, kahviloita ja ruokakauppoja, mutta löysin myös afrikkalaisen vaatevalmistajan. Maksukykyisten turistien ansiosta turistikeskuksista voi löytää paikallista designia ja hyvälaatuisia vaatteita. Tsekkaa tämä Instassa : Nyota Boutiqe Zanzibar
Liikenne on pikkukaupungeissa rauhallista, skootterilla olisi hyvin voinut ajella itsekin. Jos et vietä aikaasi rannalla, jonkinlainen kulkuväline on hyvä olla. Majoittajat tarjoavat kyytejä tai vähintään soittavat sinulle taksin. On aina turvallisempaa tilata kyyti majoittajan kautta. Moni paikallinen tarjoaa myös mopokyytejä.
Mitä Sansibarilla voi tehdä? – rantaretkiä, luontoa ja vastuullista matkailua
Käytin aikani tekemällä pitkiä kävelyretkiä. Kävelin rannalla ja kävin uimassa usein. Lähdin myös muurien ulkopuolelle etsimään paikallista elämää. Kalasyöjänä nautin Sansibarin ravintoloiden ihanista kala-annoksista.
Sansibarilla on paljon tarjontaa turistille. Vesiurheilulajien lisäksi Sansibarilla järjestetään safareita ja muita luontoretkiä sekä veneretkiä merelle.
Delfiinien bongausretkillä on huono maine. Näillä retkillä delfiinejä on ahdisteltu saartamalla niitä veneillä. Se ei tarkoita, etteikö delfiiniretkille voisi lähteä. Tarkoitan sitä, että jos huomaat joutuvasi tilanteeseen, jossa toiminta on epämiellyttävää tai jotenkin kyseenalaista, puutu siihen.
Opas/kuljetta voi luulla, että turisti haluaa nähdä delfiinin hinnalla millä hyvänsä. Toivottavasti sinä et halua, jos se edellyttää eläimen kiusaamista.
Haluan muistuttaa turistia vastuullisuudesta. Köyhässä maassa tehdään mitä tahansa, mistä turisti suostuu maksamaan. Siksi eettinen valinta on turistin vastuulla.
Rohkeaa on kyllä yksinmatkailu etenkin Afrikassa. Hyvin vaikutat pärjänneen ja paljon hienoja juttuja olet saanut nähdä.
Kiitos Sanna, mä ajattelen tuon asian niin, että kaikki vieras pelottaa. Afrikka on meille yhä aika vieras maanosa ja tuntuu siksi pelottavalta. Se on maanosa, jossa on monta maata, johon en matkustaisi. Ne muut Afrikan maat tuskin ovat sen vaarallisempia kuin maat muissa maanosissa. Tansaniassa pyörin pääosin maaseudulla. Dar es Salaamissa on suurempi mahdollisuus tulla ryöstetyksi, mutta ryöstetyksi voi tulla myös Helsingissä. Sivuan tätä asiaa, sitten kun kirjoitan Dar es Salaamista. Stay posted 🙂
Harmi kuulla, että delfiinien bongausretkillä niitä saarretaan. Itselläni on onneksi hyviä kokemuksia delfiinien bongausretkistä muualla, mutta tuolla ne selvästi kannattaa jättää väliin. Sansibarilla olen ollut vain yhden välilaskun verran, joskus olisi kiva päästä käymään oikeasti. Varmasti itse ainakin snorklaisin, vaikka käsittääkseni korallit aika heikossa kunnossa ovatkin.
moi, ihan varmasti myös Sansibarilla tehdään delfiinien bongausretkiä, jotka on ihan ok. Usein tilanne johtuu siitä, että opas luulee turistin haluavan nähdä delfiinin (tai oli kyse mistä hyvänsä) hinnalla millä hyvänsä. Mun mielestö pointti on siinä, että jos homma alkaa näyttää lähtevän käsistä, opasta voi pyytää lopettamaan. Heille voi, ja pitääkin kertoa, että turisti arvostaa kestävää toimintaa. Mutta kiitos, Mikko kommentista. Päivitän tämän asian postaukseen.