Autolla Lapin halki

Jaa teksti kaverille!

– vinkkejä ja kokemuksia pitkälle automatkalle

Olin suunnitellut kesäksi automatkan Baltian läpi Puolaan ja takaisin. Elettiin ensimmäistä koronakesää vuonna 2020. Vaikka rajan yli etelän suuntaan olisi vielä päässytkin, en uskaltanut lähteä autolla ulkomaille alaikäisen ajokortittoman kanssa.

Reissuun piti kuitenkin päästä, joten etelän sijaan päätimme lähteä pohjoiseen. Ajoimme autolla Lapin halki. Vietimme pari viikkoa Suomen Lapissa ja huiputimme tunnetuimmat tunturit. Matka huipentui päiväretkeen Norjan puolelle Jäämeren rannalle. Reissu oli kertakaikkiaan ikimuistettava ja ilman koronaa se olisi jäänyt tekemättä.

Tällä automatkalla seuranani oli 17-vuotias sukulaistyttö. Paljon ulkomailla matkustanut teini voisi tuntea paremmin kotimaataan. Tämä oli hieno tilaisuus näyttää, kuinka upeita paikkoja ja elämyksiä Suomi ja Lappi voivat tarjota.

Me käytimme tähän reissuun kaksi viikkoa. Ajokilometrejä kertyi noin 3500. Se on aika paljon, mutta sää ja näkyvyys olivat hyvät ja näissä maisemissa oli ihana ajaa, eikä ollut ruuhkia.

Esittelen lyhyesti meidän retken huiputukset ja muut pysähdyspaikat ajojärjestyksessä. Saat vinkit parhaimpiin kesäkohteisiin ja huiputuksiin Lapissa. Voit viedä omat teinisi vaikka samalle reitille.

Koli

Tämä oli se kesä, kun uutisissa näytettiin kävijäruuhkaa Kolilla. Suomalaiset olivat alkaneet matkailla kotimaassaan ja suuntasivat sinne. Ukko-Kolin huipulla olevalle näköalakalliolle oli jono. Kaikki halusivat käydä siinä samassa kohdassa ottamassa selfien ja ikuistamassa itsensä kansallismaisemaan.

Mikäs siinä, hieno juttu. Minäkin olen sitä mieltä, että Suomen kansallismaisemaan tutustuminen kuuluu yleissivistykseen, sen vuoksi mekin olimme täällä jonon jatkona.

Kuvassa on Eero Järnefeltin mänty, (tai ainakin yksi niistä). Järnefelt maalasi Suomelle kansallismaisemaa Kolin maisemissa. Mäntyä joutuikin todella hakemaan. Se on sen kaikista haastavimman, mustaksi luokitellun Mäkrän reitin varrella, tai sen päässä.

Onhan se jännää, että mänty on yhä olemassa, vaikka sen latva lienee katkennut Järnefeltin ajoista. Tuon matkan aikana kuulin radiojuontajan kertovan, kuinka hän oli käynyt Kolilla ja kiivennyt mäntyyn kuvattavaksi tietämättä sen kulttuurihistoriallisesta arvosta.

Kestävä matkailu

Tähän väliin tärkeää asiaa:

Luontokohteissa liikkuu valtava määrä turisteja, mikä on hyvä asia. Asian kääntöpuolena on luonnon kuormittuminen. Portaikot, pitkospuut ja merkityt reitit on tehty suojelemaan luontoa. Samalla ne mahdollistavat retkeilyn.

Kansallispuistoissa tai luonnonsuojelualueilla liikkuessasi, sinun ei kuulu jättää itsestäsi mitään merkkiä luontoon. Tarkoittaa sitä, että älä kiipeile puihin, katko oksia, siirtele kiviä, ja pysy merkityillä reiteillä.

Monessa luontokohteessa on imiöksi asti muodostunut retkeilijöiden tapa rakentaa luonnon kivistä kasoja tai torneja. Kivien siirtely ja kasaaminen kansallispuistoissa on laitonta. Anna luonnon olla rauhassa, älä riko tai siirtele mitään. Opeta se myös lapsillesi.

Suomessa riittää luontoa myös suojeltujen alueiden ulkopuolella, missä voi kiivetä puihin ja rakentaa kivitorneja.

Kiutaköngäs Oulangan kansallispuistossa

Kiutaköngäs on yksi Suomen hienoimmista luontokohteista. Minua tuotiin tätä koskea ihmettelemään kun olin lapsi ja nyt oli kiva tuoda tänne Johanna.

Koski teki yhä vaikutuksen, mutta lähes yhtä upea on tuo vastarannan punainen kallio. Joen uoma on syntynyt, kun virtaava vesi on kuluttanut kulkureittinsä kahden eri kivilajin saumaan. Punainen kivi on dolomiittia ja kosken toinen ranta on kvartsiittia.

Pieni karhunkierros Kuusamossa

Karhunkierroksia on kaksi, iso kierros on 88 kilometrin ja pieni kierros 12 kilometrin pituinen. Pieni Karhunkierros on kuulemma Suomen suosituin vaellusreitti. Se vaatii kohtuullista kuntoa, sillä maasto vaihtelee paljon. Reitillä on korkeuseroja, portaita ja riippusiltoja.

Reitin varrellla on rakennettuja pysähdyspaikkoja nuotiopaikkoineen ja huusseineen. Eväät kannattaa ottaa mukaan. Retken suosion huomaa helposti, sillä reitillä on paljon muitakin. Ja sehän on hyvä, kyllä tuonne luontoon mahtuu.

Pyhä-Luoston kansallispuisto

Pyhätunturin ympäri kulkee kiva päiväretken pituinen vaellusreitti. Reitin varrella on paljon korkeuseroja ja paljon portaita. Mielenkiintoisin osuus on kuru, jossa on jyrkin nousu portaita pitkin. Portaat olivat tänä kesänä remontissa eikä tunturin ympäri päässyt. Ei hätää, Pyhätunturilla on muitakin reittejä, me lähdimme tällä kertaa lenkille suolle.

Luostolle puolestaan oli juuri rakennettu uudet portaan. Me etsittiin reitin lähtöpaikkaa alhaalla, mutta jostain syystä ei löydetty sitä. Niinpä kiipesimme Luoston huipulle tunturin takaa, jonkinlainen polku kulki sielläkin. Huipulta tietenkin löytyi ne uudet portaat. Oli oikeastaan helpotus mennä portaita alaspäin.

Saariselkä

Reitille sattui harmittavan vähän ruokapaikkoja. Ylipäänsä ruokatarjonta matkan varrella on lähinnä pizzaa, kebabia ja hampurilaisia. Lounaspaikkoja on vähän. Joka kylästä löytyy kuitenkin ruokaravintola, jostea iltaisin saa kelposyötävää.

Puolessa välissä matkaa Sodankylästä Saariselälle on hyvä pysähdyspaikka Zippi ja Suhaus. Me käytiin nauttimassa räiskäleet lakkahillolla mennen tullen. Kunpa näillä kotimaanretkillä saisi paikallisherkkuja useammin ja helpommin.

Saariselkä oli hieno paikka, mullekin uusi kokemus. Kaunispäälle pääsee autolla, niinpä me ajoimme ylös. Seuraavana päivänä kiipesimme Kiilopäälle. Kiilopää näyttää hiihtäjän unelmalta, talviloma Saariselälllä voisi olla hyvä juttu. Koska Saarisellällä on myös kylpylä, kävimme illalla uimassa.

Suomen Lapissa oli helle, 30 astetta lämmintä. Se teki retkeilystä rankkaa. Pohjoisessa ei monikaan majoitus ole varautunut jäähdytykseen, joten nyt alkoivat yötkin olla tukalia. Mukana kuljetettava tuuletin oli ihan asiallinen lisävaruste.

Hotellin aamiaisella saimme vinkin ajaa Utsjoelle Karigasniemen kautta ja Norjan puolella Tenojokea. Reitti kiertää Kevon kansallispuiston. Matkan varrella on upeat jokimaisemat ja jonkin verran norjalaista asutusta. Kotimatkan ajoimme suorinta tietä Utsjoelta etelään.

Utsjoki

Karigasniemellä tie ylittää Tenojoen ja reitti jatkuu joen reunaa pitkin Norjan puolella Utsjoelle asti. Utsjoelle saapuminen on vaikuttava tätä kautta, Saamen siltaa pitkin suoraan Utsjoen kirkonkylän ytimeen.

Utsjoelle tullaan kalastamaan, se on kalastusharrastajien kylä. Tämä turisti oli mielessään kuvitellut ruokakaupan pihalle kalatorin ja sen paikallisia kalaherkkuja notkuvat pöydät, mutta ei sinne päinkään. Kalaa ei ole turistille tarjolla. Ruokakaupassa on nurkkaus tuoreelle ruualle, kasviksille ja juureksillle, mutta 80% myymälän tilasta on varattu kalastustarvikkeille.

Kylillä liikkuu ihmisiä harvakseltaan. Kaikilla on päällään ruudullinen flanellipaita ja retkeilyhousut, varmaan kalastushousut. Lanteilla roikkuu puukko, se oli ihan normaalia.

Utsjoelta löytyy kuitenkin hyvä ravintola. Söin siellä fish&chipsit. Kala-annoksessa käytettiin norjalaista turskaa. Ravintolan terassilla katselimme, kun joesta nostettiin jättimäinen lohi. Sitä sitten punnittiin ja mitattiin miesporukalla siinä rannalla. Utsjoki on ihan oma maailmansa, oma omituinen kalastajakuplansa.

Reissussa kannattaa haastatella ihmisiä. Saimme taas hyvän vinkin. Tarjoilija ehdotti meille päiväretkeä Norjan puolelle: ”menkää käymään Rullesteinfjaerassa. Se on ranta, jolla kaikki kivet ovat pyöreitä”. Meidän matkaohjelma oli hyvin joustava ja päätimme lähteä Norjan puolelle Jäämeren rantaan heti seuraavana aamuna.

Rullesteinfjaera – Pyöreiden kivien ranta – ja varpaat Jäämereen

Tämä retki kannattaa ehdottomasti tehdä. Utsjoelta matkaa on reilu sata kilometriä. Se ei Lapissa ole matka eikä mikään. Maisemat ovat häkellyttävän kauniit.

Autolla ei pääse perille asti, loppumatka tehdään kävellen maastossa. Maasto ei ole ihan helppo, mutta vain parin kilometrin pituinen. Retkelle ei kannata lähteä sateella, eikä kovien sateiden jälkeen. Märkänä maasto on aika mahdoton, sillä sinne kertyy paljon mutaa.

Ranta on helppo löytää seuraamalla rantaviivaa. Näppärämpi retkeilijä seuraa merkittyä reittiä, joka lähtee parkkipaikalta. Ranta on valvomaton, siellä ei ole pukukoppeja eikä reitillä ole vessoja. Tänä hellekesänä rannalla oli muitakin. Vesi oli niin lämmintä, että moni kävi uimassa. Meidän uikkarit jäi autoon, mikä harmitti vietävästi. Me sitten uitettiin vaan varpaitamme.

Hellettä oli 30 astetta. Missään ei ole varjoja, kun ei ole puita. Tällaisella säällä täytyy retkeen varautua hatulla ja isolla määrällä juotavaa. Teinillä ei ollut ongelmia, mutta minä olin vähällä tuupertua helteeseen matkalla takaisin autolle.

Mutta olipa hieno paikka, maisemat olivat ehkä hienoimmat koskaan näkemäni. Jääkausi, joka muokkasi Norjan vuonot on pyöritellyt myös rannan kivet sileän pyöreiksi.

Seuraavana päivänä alkoi matka takaisin kohti etelää, kahden yön-yli-pysähdyksen kautta. Me käytimme tähän retkeen aikaa kaksi viikkoa ja kilometrejä kertyi noin 3500. Lapissa ajaminen oli leppoisaa. Valoa riittää, kun aurinko ei laske, eikä teillä ole ruuhkia. Se oli ihana kierros Lapin tuntureilla.

Auto kannattaa tankata aina, kun se on mahdollista. Välimatkat on pitkiä ja meille sattui parikin kertaa matkalla ”polttoaine loppu- kyltti”.

Lue huiputuksista Irlannissa:

Jaa teksti kaverille!