Intian pyhä lehmä

Jaa teksti kaverille!

– laiduntaa liikenteen seassa

Goa osa 3/4

Kaupunkiympäristössä ja liikenteen seassa laiduntavat lehmät jaksavat ihmetyttää ja huvittaa länsimaista turistia. Rannalla loikoilevasta tai jalkakäytävällä vastaan tulevasta lehmästä on tullut meille eräänlainen Intian symboli. ”Intian lehmä on pyhä”, opetettiin jo koulussa. Valitettavasti asia ei ole ihan näin, eikä siinä varsinkaan ole mitään huvittavaa.

Intian pyhä lehmä Goassa

Olin matkalla rannalle, kun näin hiekalla, vilkkaan kävelyreitin varrella, maassa maakaavan lehmän. Toinen lehmä oli sen seurana ja nuoli sen selkää. Arvasin ja ennen kuin olin kohdalla, että maassa makaava nauta on tiineenä.

Se olikin kohta poikimaisillaan. Tässä! Hiekkarannalla satojen ihmisten ympäröimänä. Miten se ikinä selviää siitä ja eihän lehmät sentään voi synnyttää julkisilla paikoilla. Sitä paitsi, mitä tapahtuu lehmälle, kun se kuolee? Kuoleehan lehmä, vaikka se onkin pyhä. Missä nämä lehmät kuolevat?

En halunnut jäädä seuraamaan tilannetta, vaan jatkoin matkaani ja tein lenkkini. (Minä en ota aurinkoa, käyn rannalla lenkillä). Kun tulin takaisin, se poikiva lehmä oli kadonnut. Lohduttava lehmä kiertelin kojuja rannalla. Ajattelin sen etsivän kaveriaan. Asia jäi vaivaamaan minua.

Mitä intialainen kertoo turistille lehmistä?

Haastattelin paikallista tuttua tästä asiasta. Hänen mukaansa joku aina omistaa lehmän. Kaduillakin vaeltavat lehmät on merkitty omistajansa mukaan värikoodeilla tai korvamerkeillä, niitä olin nähnytkin. Hänen arvauksensa oli, että omistaja tuli hakemaan poikivan lehmän pois.
Vaikka Goa elääkin turismista, maatalous on yhä tärkeä elinkeino. (70% koko Intian väestöstä työskentelee yhä maataloudessa).

”Aika vähän aikaa sitten Goakin eli vielä maataloudesta. Silloin lehmillä oli vielä tilaa laiduntaa. Kun turismi lisääntyi, ihminen rakensi laidunmaat täyteen. Lehmät kuitenkin jäivät. Ne olivat täällä ensin ja laiduntavat nyt rakennetussa ympäristössä. Niillä on aitauksia, mutta eivät ne niissä pysy, vaan karkailevat niistä. Lehmällä kuitenkin on aina koti jossain.”

Kaveri jatkoi:

”me emme syö eikä meidän tulisi tappaa lehmiä, mutta kyllä niitä tapetaan. Se on julkinen salaisuus, josta ei haluta puhua. Intia tuottaa naudanlihaa. Joku omistaa lehmät ja myy ne lihoiksi ulkoimaille.”

Tässä tarinassa oli osa tottakin, mutta kyllä helsinkiläinen viherpiipertäjäkin näkee, etteivät nämä ole mitään lypsykarjaa sen enempää kuin lihakarjaakaan. Monet kadulla elävät lehmät, sonnit ja vasikat on hylättyjä. Niillä ei ole kotia, ainakaan sellaista, jossa niistä huolehditaan ja niitä ruokitaan.

Vaikka uskonto kieltääkin naudanlihan syömisen ja eläimen tappamisen, se sallii kuitenkin lehmän lypsämisen. Intiassa juodaan lehmän maitoa. Osa kadulla vaeltavista eläimistä on vähätuottoista kaupunkilaisten karjaa. Kaupungissa asuvalla lehmän omistajalla ei ole paikkaa lehmälle, niinpä karja saa vaeltaa vapaasti ulkona.

Kaikki nämä naudat yhteensä ovat kulkukarjaa. Ja luulen, että se on se salaisuus, jota turistille ei haluta kertoa. Kulkukarjan määrä on lisääntynyt ja se alkaa olla ongelma varsinkin liikenteessä. Kulkukarjaa syntyy, koska tuottamaton eläin hylätään ja uskontoon perustuva teurastuskielto estää eläimen lopettamisen. Köyhällä väestöllä ei ole varaa ylläpitää karjaa lemmikkinä.

Niin söpöjä, kuin ne eläimet tuolla ympäristössä ovatkin, tämänkin asian takan on iso ongelma. Agonda Etelä-Goassa on niin viidakossa, että siellä lehmätkin näyttävät hyväkuntoisilta ja hyvin syöneiltä. Rehevää vihreyttä on yllin kyllin ja liikennettä vähän. Mutta Pohjois-Goan kaupunkiympäristössä Intian pyhä lehmä elää ihmisten jätteillä. Kyllä lehmä ansaitsisi parempaa.

Intian ja varsinkin Goan kulkukoirat

Keskustelumme siirtyi toiseen polttavaan eläinaiheeseen, kulkukoiriin. Tyypin mukaan kulkukoiratilanne oli räjähtänyt käsiin. Olin yllättynyt, sillä minusta tilanne ei näyttänyt ollenkaan niin pahalta. Koiria oli kyllä paljon, ne olivat hoikkia, mutta kuitenkin terveen näköisiä. En ollut nähnyt yhtäkään rampaa koiraa, niillä oli aina kaikki raajat tallella. Koirat olivat myös ihmisiä kohtaan ystävällisiä, en muista yhtään uhkaavalta tuntuvaa kohtaamista koiran kanssa.

”Huono koiratilanne on turistien syy, koska turistit ruokkivat koiria.”

Tyyppi sanoi ymmärtävänsä ihmisten hyvän tarkoituksen, mutta

”koirien ruokkimisesta seuraa koirapopulaation kasvu. Jos koirilla ei ole ruokaa, populaatio pienenee itsestään, luonto hoitaa”. Se on normaali luonnon valinta, ”survival of the fittest, you know?”

Koirien pitäisi siis antaa kuolla nälkään.

Kukkahattutädillä nousi pala kurkkuun, eikä vastannut mitään. Miten mahtaisi Goan pääelinkeinon turismin käydä, jos sen kaduilla alkaisi liikkua nälkään kuolevia aggressiivia koiria? Ei se noin mene.   

Rabies eli vesikauhu eli eläinten raivotauti

Rabies on tappava tauti ja Aasian maista sitä on eniten juuri Intiassa. WHO: tilastojen mukaan maailman rabieskuolemista reilu kolmannes tapahtuu Intiassa. Vuosittain rabiekseen kuolee Intiassa noin 20 000 ihmistä. Näistä tartunnoista 90% on koirien aiheuttamia. Siksi intialaiset pelkäävät kulkukoiria ja valitettavasti saattavat kohdella niitä huonosti.

Rabiesta ei voi hävittää tappamalla koira eikä kulkukoirapopulaatio pienene tappamalla koira. Kuolleen koiran tilalle tulee aina uusi koira. Ainoa keino hävittää rabies on rokottaminen.

Goassa toteutettiin massiivinen kokeiluluontoinen koirien rokotushanke. Se alkoi vuonna 2013 ja kuuden vuoden päästä Goassa oli rokotettu yli 400 000 tuhatta koiraa. Vastoin monien epäilyksiä hankkeessa onnistuttiin. Goassa ei ole ollut yhtään ihmisen rabiestartuntaa neljään vuoteen.  

Turistin kannattaa silti olla varovainen, sillä monet villieläimet saattavat kantaa rabiesvirusta. Goassa on myös villiapinoita, jotka rohkeasti lähestyvät ihmisiä etsiessään ravintoa. Apina saattaa yllättäen hypätä aamiaispöydällesi napatakseen sinulta ananaksen. Kovin nälkäisenä ne voivat olla aggressiivisia ja myös apinat kantavat rabiesta.

Suomalaisten rokotesuositusten mukaan (vuonna 2022) Goaan matkaaja ei tarvitse rabiesrokotetta. Rabies ei tartu nuolaisusta eikä edes naarmusta. Tartunnat ihmisiin ovat hyvin harvinaisia.

Kulkukoirat Goassa

Myös lehtikirjoitusten mukaan kulkukoirakanta Goassa on räjähtänyt. Liian suuresta koirapopulaatiosta on haittaa. Koirat syövät pikkulintujen munia ja joidenkin lintulajien kannat ovat jo pienentyneet uhkaavasti.

Intiassa suojellaan merikilpikonnia. Niiden muninta-aika on herkkää häiriöille ja häiriötä aiheuttaa nimenomaan ihminen kovaäänisellä toiminnalla rannikoilla ja rannoilla. Goassa on rantoja, joille merikilpikonnat tulevat munimaan. Etelä-Goassa on ranta, joka on täysin rauhoitettu kilpikonnille. Jos satut paikalle tammikuussa, voi kilpikonnia päästä näkemäänkin. Liian suuri määrä kulkukoiria on uhka merikilpikonnille, koirat syövät myös niiden munia.

Valitettavasti koirille sattuu ikäviä kohtaamisia myös ihmisten kanssa. Koirat on purreet ihmisiä ja jopa raadelleet pikkulapsen.

Koiria ei kannata hävittää eikä niistä voikaan päästä kokonaan eroon. Kulkukoirien julma ampuminen ei hyödytä. Kadonnut koira tai koiralauma aiheuttaa tyhjiön, joka houkuttelee tilalle uuden lauman. Tilalle tulee aina uusi koira tai koiria. Kohtuullisen kokoisen koirakannan kanssa voi oppia elämään.

Koiralla on oma reviirinsä, jota se puolustaa ja se puolustaa myös ruokkijaansa. Agondan hotellillakin oli oma kulkukoiransa. Koira piti huolen siitä, että kukaan muu koira ei tullut meidän ravintolaan kerjäämään. Tyytyväinen koira on ystävällinen ihmisiä kohtaan. Koira pitää poissa myös rotat ja käärmeet.

Paras keino vaikuttaa koirien määrään on tietenkin syntyvyyden säännöstely. Eli koirat pitäisi steriloida. Goassakin ongelma on tunnustettu ja sen ratkaisu on tiedossa, siellä tiedetään, mitä pitää tehdä. Koirien strerilointihanketta on nyt käynnistetty jo 20 kuukautta. Hanke on organisoitu ja siihen on resurssit valmiina, mutta yhä vain viimeinen päätös puuttuu. Tämä alkaa kuulostaa tyypilliseltä toiminnalta monessa asiassa. En tiedä, onko kyseessä korruptio vai mikä, miksi asiat jää toteuttamatta.

Turistit ja heidän jälkeensä jättämät jätteet on pitäneet Goan kulkukoirat hengissä.  Koirat olivat kovilla pandemian aikana, kun rannat tyhjenivät turisteista. Nälkäisestä koirasta tulee levoton ja aggressiivinen. Ne pysyvät kiltteinä ja leppoisina, kun ne saavat ruokaa.

Goalaiset järjestivät kulkukoirille pandemian aikana ruokinnan. Rannoille tuotiin vesipisteitä koiria ja lintuja varten. Rantaravintola, joka joutui sulkemaan ovensa pandemian ajaksi alkoi valmistaa niille ruokaa. Ruoka jaettiin Goan rannoille, ja jakelusta rannoilla huolehtivat hengenpelastajat.

Lähteet:

Times of India

Science.thewire.in/health/goa-mission-eliminate-human-rabies/

Jaa teksti kaverille!