Intian Goa – soolomatkailijan kokemuksia rantaparatiisista

Jaa teksti kaverille!

Goa osa 1/4

Miksi Goaan?

Intian pienin osavaltio Goa oli pitkään suomalaisten kestosuosikki. Minulle tämä oli ensikosketus Intiaan. Lähdin Goaan, koska minua kiinnosti Intia ja Goa on helppo matkakohde yksin matkustavalle naiselle. Kerron nyt kokemukseni tästä Intian rantaparatiisista soolomatkailijan näkökulmasta.

Mielikuvani Intiasta ovat syntyneet brittiläisten tv-sarjojen kautta. Tätä romanttista mielikuvaa ovat sittemmin rumentaneet nykypäivän ikävät uutiset Intian yhteiskunnallisista ongelmista ja varsinkin naisiin kohdistuvasta väkivallasta.

Uutisista huolimatta olen Intian puolella. Aasiassa maata ympäröi toinen toistaan arveluttavampi yksinvaltias, sotilasjuntta tai muuten kansalaisiaan sortava valtio. Minä uskon, että Intiassa pyritään ihan oikeasti parantamaan olosuhteita.

Maa on läpeensä korruptoitunut ja ihmisten välinen eriarvoisuus maailman suurinta. Nykyinen pääministeri Narendra Modi on uskontokonservatiivinen hindu, joka käyttää valtaa lähes itsevaltiaan tavoin. Eri uskontojen väliset jännitteet ovat lisääntyneet ja muslimeja syrjitään rajusti.

Suuri osa hinduväestöstä on Modiin tyytyväinen ja myös hyviä asioita tapahtuu. Valtavista ongelmistaan huolimatta Intia on maailman suurin demokratia ja sitä minä arvostan.

kartat: © OpenStreetMap contributors

Finnair lensi Goaan 25 vuoden ajan, mutta ei lennä enää. Siitä huolimatta moni suomalainen viettää yhä talvensa siellä. Minä lensin Finskillä Delhiin ja sieltä sisäisellä lennolla Goaan. Todennäköisesti on järkevämpi lentää Mumbain kautta. Paluumatka Delhin kautta oli rankka, sillä odotin jatkolentoa Delhin lentokentällä koko yön.

Goasta yleisesti

Miksi Goaan? Goa on helppo kohde aloittaa Intiaan tutustuminen. Kaikki puhuvat englantia ja länsimaalaisiin turisteihin on totuttu. Toki se on turistikeskus ja turisteja varten rakentunut. Autenttinen intialaisuus on vähäistä, mutta silläkin on sekä hyvät että huonot puolensa näin ensikertalaiselle.

Goa on Intian pienin osavaltio länsirannikolla. Se rajoittuu pitkulaisena Ghati-vuoriston ja Intian Valtameren väliin. Se on pinta-alaltaan alle puolet Uudenmaan läänistä ja asukkaita on vajaat kaksi miljoonaa. Vuoriston ansiosta vettä saadaan riittävästi ja luonto on runsasta ja vihreää. Matkailun kannalta Goan suurimmat myyntivaltit ovat Intian upeimmat, kilometrien pituiset hiekkarannat. Goassa lomailevat myös intialaiset itse.

Goa jaetaan Pohjois- ja Etelä-Goaan. Karkeasti jako menee niin, että pohjoisessa on menomestat ja etelässä on rauhallisempaa. Puolessa välissä osavaltiota on Panjim, Goan pääkaupunki sekä lentokenttä. Alueesta puhutaan myös Keski-Goana.

Intiassa monsuunikausi vaikuttaa kaikkeen elämään, niin ihmisen kuin luonnon rytmiin. Vaikka lämpötila heiluu 30 asteen molemmin puolin koko vuoden, on Goa talvella aika erilainen kuin Goa kesällä. Niinpä kokemukseni lokakuussa ovat hyvin erilaisia, kun mitä ne olisivat voineet olla vaikka tammikuussa.

Lokakuusta yleensä vähintään puolet on vielä monsuunikautta. Se näkyy sadekuuroina ja ukkosina. Sadekuurot ovat lyhyitä, niitä tulee ehkä päivittäin ehkä ei. Ilma on kosteaa, mikä lisää kuumuuden tunnetta. Ukkonen sattui kerran kohdalle, mutta salamointia ja jylinää oli lähes joka ilta. Jos pelkäät ukkosta, en suosittele sinulle matkaa Intiaan monsuunikauden aikana.

Etelä- vai Pohjois-Goa?

Saatavilla olevan tiedon perusteella oli mahdotonta päättää, mihin kannattaa majoittua, Etelä- vai Pohjois-Goaan. Varasin majoitukset itselleni molempiin, ihan summamutikassa. Halusin välttää mahdollista sähläystä ja säätöä, siksi varasin majoitukset valmiiksi jo Suomessa.

Baga Beach, Pohjois-Goa

Kohteeni Pohjois-Goassa oli Baga Beach ja sen ympärille levittynyt Baga. Se sattui olemaan juuri se paikka, missä massaturismi on kehittynyt äärimmilleen ja se on myös biletyksen ydin. Rannikon läpi kulkeva katu on täynnä ravintoloita, pähkinäkauppoja, viinakauppoja, vaatekojuja ja turisteille elämyksiä myyviä kojuja. Kaikki myyvät samoja tuotteita. Retket ovat kaikilla samoja, vaatteet ovat samoja, pähkinät ovat samoja ja sama ruokalista toistuu suuressa osassa ravintoloita.

Majoitukseni sattui tämän pääkadun varrelle ja terassiltani oli näkymä suoraan sykkeeseen. Päivisin äänimaailmaa hallitsivat autojen ja skoottereiden jatkuva tööttäily. Iltaa kohden intialainen teknohumppa alkoi ravistaa ikkunoita ja se jatkui vähintään puoleen yöhön.

Meteli alkoi olla täti-ihmiselle liikaa ja huoneeni vaihdettiin pihan puolelle. Siellä sain aamuisin kuunnella linnunlaulua. Se sopi tädille paljon paremmin.

Bagan ranta on hieno. Tosin kaikki näkemäni rannat olivat hienoja. Rannalla oli satoja turisteja, sillä intialainen keskiluokka oli lomalla. Ihmisten riemua oli hauska seurata. He leikkivät aalloissa matalassa rantavedessä, sillä harva intialainen osaa uida.

Monsuunin aikaan rantavedessä on voimakkaita virtauksia, eikä kovin kauas kannata mennä, vaikka osaisikin uida. Goan rannoilla hukkuu vuosittain turisteja virtausten vieminä. Times Of Indian mukaan Goassa joudutaan lähes päivittäin pelastamaan turisti hukkumiselta.    

Kuinka pukeutua Intiassa ja Goassa?

Intialaiset uivat vaatteet päällään. Miehet uivat yleensä sortseissa ja t-paidoissa, naiset mekoissaan tai tunikoissaan. Naiset eivät paljasta polviaan eikä olkapäitään, niitä pidetään naisvartalon eroottisimpina alueina.

Goassa kuitenkin on totuttu turisteihin. Länsimaalaisten naisten yleisin vaatetus oli toppi ja sortsit. Siitä tuskin kukaan tulee sinulle huomauttamaan. Muualla Intiassa sen sijaan joku saattaa loukkaantua väärin paljastetusta kehosta. Intialaiset voivat kyllä näyttää vatsansa ja yläosa voi olla hyvinkin pieni, mutta olkapäät on silti peitetty esimerkiksi lyhyillä hihoilla.

Kuumuuden ja auringon paahteen vuoksi mielestäni käytännöllisin vaate on pitkä ja väljä hellemekko. Minä en myöskään Bagassa ollessani käynyt uimassa ollenkaan. En halunnut palata hotellille märissä vaatteissa eikä uimapuvun käyttö tässä porukassa ollut minulle vaihtoehto. Olin valkoihoisena kuin huutomerkki muutenkin enkä kaivannut yhtään enempää huomiota.

Lokakuussa Bagassa oli vain kourallinen länsimaalaisia. Turistisesonki alkaa marraskuussa, jolloin katukuva varmasti muuttuu. Minä nautin tästä ajankohdasta, sillä pääsin näkemään intialaisuutta ja tutustumaan intialaisiin. Vaikka he olivatkin turisteja Goassa, he olivat kuitenkin intialaisia. Ihmisten tapaaminen oli matkan ehkä parasta antia. On ihmeellistä, miten helposti yksin matkustavana tutustuu uusiin ihmisiin.

Agonda Beach, Etelä-Goa

Agonda Etelä-Goassa on täysin Bagan vastakohta. Välimatkaa on noin 90 kilometriä. Autolla matkaan kului puolitoista tuntia. Tie kulkee mäkisessä maastossa sademetsän läpi, lopulta päättyen Agonda Beachille. Majoituin rannalle puumökkiin, joka oli rakennettu pylväiden päälle korkealle. Minulla oli oma terassi ja näkymä merelle. Tämä varmaan on se Intian rantaparatiisi.

Agondan kylä on rakentunut tien varrelle, joka kulkee rannan suuntaisesti, niin kuin oli Bagakin. Tien varrella on taas kojuja, joissa myydään vaatteita, alkoholia, elintarvikkeita ja hedelmiä. Tarjontaa on huomattavasti vähemmän kuin Bagassa, samoin ihmisiä. Muutama turisti minun lisäkseni kulki kadulla ja turistit olivat länsimaalaisen näköisiä. Rannalla oli vähän ihmisiä ja siellä käytettiin uimapukuja. Vihdoin minäkin kehtasin mennä mereen uimaan.

Paikka on nimenomaan rauhallinen, hiljainen ja lähellä luontoa. Tarjontaa ja tekemistä on vähemmän kuin Bagassa. Tämä Etelä-Goan sademetsään syntynyt pikkukylä sopii rantalomailuun sekä yksityisyyttä ja rauhaa kaipaavalle hermolepoon.

Majoitukseni oli Om Sai Beach Huts. Lupasin omistajalle kertoa kaikille hänen hotellistaan ja teen sen mielelläni. Hotellissa elämä tehtiin helpoksi. Alakerrassa oli ravintola, jonka ruokalistalta riitti jokaiselle päivälle uusi kasvisruoka.

Iltaisin ravintolan pöydät nostettiin rannalle hiekalle. Siellä pilkkopimeässä tropiikin yössä illallinen syödään lyhtyjen valaistuksessa merta kuunnellen. Se oli niin romanttista, että solo-matkailijalle tuli korni olo.

Onko Goassa turvallista?

Intian kokoisessa maassa voi olla vaikka mitä sairauksia, mutta Goaan matkaajalle riittää perussetti rokotuksia.

Rokotukset kannattaa käydä ajoissa tarkistamassa esimerkiksi rokote.fi- tai thl:n sivuilta. Rokotteissa on nimittäin vaikutusaikoja, eli voi olla myöhäistä havahtua viikko ennen lähtöä.

Rabies on hävinnyt Goasta, eikä siellä tällä hetkellä esiinny koleraa tai lavantautiakaan. Minä otin työnantajan tarjoaman influenssarokotteen ennen lähtöäni. Mietin pitkään malarialääkitystä, mutta sitäkään ei Goaan suositella. Goassa on kyllä hyttysiä, mutta ei malariaa.

Kannattaa huomioida, että Intian kokoisessa maassa rokotesuositukset vaihtelevat. Jos samalla reissulla matkustat jossain muualla Intiassa, saatat tarvita enemmän rokotteita.

Minä panostin vatsan bakteerikantaan. Aloitin maitohappobakteerikuurin jo viisi viikkoa ennen lomaa ja jatkoin kuuria koko matkan ajan.

Turvallisuus ja naisen solomatkailu

”Vaalea nainen yksin Intiassa – hirveen vaarallista”.

Ei voi olla niin, ettei reissuun voisi lähteä yksin siksi että on nainen. Tälle pelottelulle ei saa antaa valtaa. Totta kuitenkin on, että nainen kohtaa matkoilla erilaisia vaaroja kuin mies.

Naisiin kohdistuva seksuaalinen häirintä ja väkivalta on yleistä ja raiskauksia tapahtuu Intiassa päivittäin. Intiassa tapahtunut joukkoraiskaus ylittää uutiskynnyksen meillä Suomessa asti. Naisiin kohdistuva väkivalta on kuitenkin rikos myös Intiassa ja raiskauksista annetaan kovia tuomioita. Kaikki miehet eivät ole raiskaajia, raiskaaja on sairas poikkeus.

Minä ajattelen tämän asian näin:

• naisiin kohdistuva väkivalta on yleensä perheiden sisäistä vakivaltaa. Turistin luulisi välttyvän siltä.
• jos joukkoraiskauksien määrä suhteutetaan maan väkilukuun, todennäköisyys tulla joukkoraiskatuksi on häviävän pieni.
• aika moni ihminen on käynyt Intiassa ennen minua ja palannut kotiinsa hengissä ja, ripulia lukuun ottamatta, vahingoittumattomana. Pidin mahdollisuuksiani hyvinä.

Tietenkin turvallisuuteen täytyy suhtautua aina vakavasti missä tahansa, mutta siihen riittää ihan terve maalaisjärki. Eli älä ainakaan tee tätä:

• älä jää yksin humaltumaan ravintolaan. Oma arviointikyky heikkenee ja humaltuminen voi herättää epätoivottua huomiota.
• älä lähde tuntemattoman matkaan.
• pysy yöllä ja pimeällä tutuilla kulmilla ja ihmisten ilmoilla.
• älä päästä taksiin toista vierasta miestä, eli vain kuljettaja ja sinä, ei muita.
• rahan kanssa ei kannata elvistellä.

Minulla oli tapana huikata hotellin respaan, mihin olin menossa ja pidin huolen, että siellä tiedettiin, missä liikuin. Minä en tällä reissulla tuntenut oloani turvattomaksi missään vaiheessa.

Kirjoitin Intian liikenteestä erikseen oman artikkelinsa. Käy lukemassa se täältä Liikenne Goassa

Jälkiviisaana:

Jos nyt suunnittelisin tämän matkan uudestaan, ottaisin majoituksen loppuajaksi Panjimista. Kaupungista on helpompi lähteä retkille, koska niistä monet alkavat Panjimista. Tuliaiset ja muun shoppailun voisi myös hoitaa kaupungin liikkeissä. Panjimista löytyy nimittäin laadukasta Intialaista tuotantoa, ainakin vaatteita ja kenkiä.

Kirjoitin erillisen postauksen Goan liikenteestä, Goan luontoretkistä, liikenteestä ja Intian pyhästä lehmästä. Lue koko paketti, alla linkit seuraaviin artikkeleihin.

Saitko vastauksen kysymykseen Miksi Goaan? Paljon ihmeellistä ja omituista, uutta ja vierasta, hyvää ja kaunista, joskin myös surkeutta ja köyhyyttä.

Lue lisää Goasta: Mitä luontoretkiä Goassa voi tehdä? ja Intian liikenteen seassa laiduntava pyhä lehmä ja kulkukoirat

Jaa teksti kaverille!