Roadtrip Suomen länsirannikolla – Hailuodosta Raumalle

Matkan alku – Helsingistä Hailuotoon

Kerron tässä postauksessa kotimaan kesälomamatkastamme Länsi-Suomessa. Tämä on retken toinen osa, roadtrip Suomen länsirannikolla – Hailuodosta Raumalle. Se oli kymmenen päivän retki ja nyt me tullaan rantaa pitkin Hailuodosta Kalajoelle ja Raumalle. Kerron näistä pysähdyksistä sekä tärpit parista nopeasta piipahduksesta matkan varrella.

Tästä reissusta on myös video mun YouTube-kanavalla, käy katsomassa se tästä linkistä

Retkiseurana oli vakioroadtrippaajakaverini Ulla. Me vietimme reissun neljä ensimmäistä päivää Vaasan seudulla ja Merenkurkussa. Kirjoitin niistä edellisessä artikkelissani. Käy lukemassa se tästä linkistä.

Minulle matkan teema oli maankohoaminen. Se teema jatkuu tässä postauksessa.

Kerron pysähdyksistä järjestyksessä pohjoisesta etelään. Vaasan skippaan, koska siitä on oma postauksensa.

Hailuoto – maankohoamisen ihme

Hailuoto on jännä paikka. Jääkauden kasaamasta hiekkaharjusta on maankohoamisen seurauksena kasvanut Suomen kolmanneksi suurin saari. Perämeren pienet saaret ovat kasvaneet toisiinsa kiinni ja muodostaneet yhden ison.

Hailuoto kasvaa koko ajan. Ajan myötä se kasvaa kiinni mantereeseen. Google Mapsin satelliittiikuvasta näkyy, kuinka lähellä maayhteys jo on. Nuo tummanvihreät alueet ovat vielä veden alla.

Hailuodossa on vakituista asutusta ja siellä on paljon mökkiläisiä. Tällä hetkellä seitsemän kilometrin pituinen merimatka mantereelta taitetaan lautalla. Lautta kulkee tunnin välein, mutta silti se ruuhkautuu viikonloppuisin pahoin.

Maankohoamista ei jääty odotteleman, vaan Hailuotoon on rakenteilla silta. Kiviainesta kuljettava rekkaralli on lähes tauoton. Ylitystä varten tarvitaan seitsemän kilometriä pengertietä ja ylitykseen tulee kaksi 750 metrin siltaa. Molemmat sillat menevät pituuksissa Suomen top kymmeneen. (Daniel Wallenius, Rakennuslehti 2024)

Turistit suuntaavat lauttarannastsa saaren läpi länsirannalle Marjaniemeen. Siellä on majakka, uimaranta, venevajoja, patikkapolkujen alut, kauniit hiekkadyynit ja ravintoloita.

Lauttayhteys saareen on selvä pullonkaula Hailuodossa, ja se tietenkin rajoittaa turismia. Meitä turisteja oli silti paljon ja hintataso ravintoloissa korkea. Miten silta tulee muuttamaan asiaa? Jos suunnittelet Hailuodossa käyntiä, ehdotan, että teet sen ennen siltaa. Sen pitäisi valmistua joulukuussa 2026.

Raahe – vanhan kaupungin tunnelmaa

Matkan varrelle kertyi kaupunkeja niin monta, että me mentiin niistä sekaisin. Niinpä me kehitettiin muistisääntö jokaisesta. Kaikkia rannikon kaupunkeja yhdisti se, että niissä oli hieno vanha puukaupunginosa ja niissä kaikissa on ruutukaava. Kaikki puukaupungit olivat myös jossain historiansa vaiheessa palaneet, ainakin osittain.

Muistisääntö 1. Raahesta jäi mieleen suuri pyöreä keskusaukio vanhassakaupungissa.

Kalajoki – särkät ja sateen yllättämät aktiviteetit

Kalajoki on turistikohde. Aktiviteettien perusteella se on lapsiperheiden suosiossa. Alueelta löytyy vesipuistoja, uimahalli, temppuratoja ynnä muuta. Vaikka yleensä hakeudun pois turistialueilta, tällä kertaa olin iloinen kun pääsin hyödyntämään palveluja. Tähän kohtaan nimittäin sattui sadepäivä, ihan kunnon myrskysää. Kävin uuvuttamassa itseni salilla, saunassa ja uimahallissa.

Me pysähdyttiin Kalajoelle kahdeksi yöksi. En tiennyt, mitä odottaa Kalajoelta, ehkä juuri siksi se onnistui yllättämään minut.

Illan suussa myrsky rauhoittui ja me lähdettiin rannalle tutkimaan särkkiä. Särkät näkyvät alla olevassa kuvassa upeasti. Ne on kerrassaan ihmeelliset! Hiekkaranta on parin kilometrin pituinen ja rannasta kohtisuoraan merelle suuntaa satojen metrien pituiset särkät. Tää täti oli taas ihan täpinöissään.

Rannasta lähtee särkkä, jonka korkein kohta näkyy yläkuvassa valkoisena. Se on paikoin vedenpinnan yläpuolella tai vähän sen alla. Särkkää pitkin saattoi kävellä kohti ulappaa ja se näytti siltä, kuin ihmiset ois kävelleet veden päällä.

Mikä on hiekkasärkkä?

Valtava hiekan määrä länsirannikolla liittyy jääkauden synnyttämiin harjujaksoihin, eli toisaan seuraaviin harjuihin. Harjut (tai niiden jämät) näkyvät alla Paikkatietoikkunan maaperäkartassa vihreällä. Jaksot kulkevat kaikki samaan suuntaan, ne syntyivät kun jäätikkö suli ja vetäytyi luoteeseen. Harjut ovat siis jään kulkusuunnan mukaisia. Jos kartta olisi suurempi, voisit huomata, että Kalajoelle päättyvä harjujakso johtaa Pihtiputaan ja Pieksämäen kautta ensimmäiselle salpausselälle asti.

Harjut nousivat esiin merenpohjasta maankohoamisen vuoksi. Sen jälkeen rannikon aallokko ja tuuli kuluttivat harjanteen matalaksi ja levittivät hiekan ympäristöön. Kalajoen hiekkasärkät on tuulen ja aallokon yhdessä muovaamia muotoja.

Hailuoto on syntynyt samalla tavalla, se on merenpohjasta noussut harju. Kartan mukaan myös Siikajoella on paljon hiekkaa. Hiekka ei lopu rantaviivaan, mutta syvemmällä mantereella hiekka jää kasvuston alle. Sen päälle kasvaa metsää, mutta maaperä on silti hiekkaa. Hailuodon läpi kulkeva harju on metsän peitossa.

Kokkola – lounas Segelföreningissä

Kokkolaan satuttiin lounasaikaan. Me ajettiin suoraan rantaan ja ehdittiin nipin napin lounaalle Gamlakarleby Segelföreningiin. Muistisääntö 2. Kokkola – Segelförening.

Sijainti oli hieno ja satamassa komeita veneitä

Pietarsaari – Fäbodan kalliot

Vaasan Strömsö-retken opas oli Pietarsaaresta kotoisin. Me pyydettiin häntä ehdottamaan yksi luontokohde, joka Pietarsaaressa kannattaa nähdä. Hän ehdotti meille Fäbodan kallioita. Se olikin hieno ranta, upeet kalliot. Onneksi kysyttiin.

Muistisääntö 3. Pietarsaaren Fäboda.

Kristiinankaupunki – Kissanpiiskaajankuja ja kahvitauko

Oli sunnuntai, kun tultiin Kristiinankaupunkiin. Me ajettiin suoraan ytimeen joen rantaan etsimään kahvilaa. Ainoa auki oleva paikka oli kahvilavaunu puistossa. Ranskalainen kioskinpitäjämies keitti kahvit ja sen kaveri lähti ostamaan meille kauramaitoa.

Kahvikioskista meinasi tulla muistisääntö, mutta yllättäen Kissanpiiskaajankuja nousikin ykköseksi. Meidän retken aikana Hesarissa sattui olemaan artikkeli Suomen kapeimmasta kadusta. Sen mukaan Kristiinankaupungin Kissanpiiskaajankuja on Suomen toiseksi kapein katu. Minä tein aiheesta videon, käy katsomassa se täältä

Kissanpiiskaajankujalla ei ole piiskattu kissoja. Nimi on käännösvirhe. Kujalla on piiskalla karkoitettu häiriköiviä humalaisia merimiehiä.

Muistisääntö 4. Kristiinankaupunki – Kissanpiiskaajankuja

Rauma – Vanhan Rauman viehätys

Retkemme viimeinen kohde oli Rauma, matkan ainoa kaupunkikohde. Nykyisen Rauman historiallinen keskusta on koko Pohjoismaiden suurin yhtenäinen puukaupunki. Vinkistä onnistuin saamaan majoituksen Vanhassa Raumassa Esi-Puandin piharakennuksesta.

Kukaan ei tiedä, mitä Esi-Puandi tarkoittaa. Tontilla on tiettävästi asuttu jo 1500-luvulla. Siinä nykyisin olevat rakennukset on rakennettu 1820-luvun tietämillä. Pihapiiriin kuuluu kolme rakennusta ja pihaa ympäröi korkea aita. Sisäpiha on kuin salainen puutarha.

Taiteilijoiden kädenjälki näkyy kaikessa. Mökki on kuin taideteos. Mihin tahansa suuntaat katseesi, näet kauniita esineitä, värejä ja niiden harmoniaa. Silti mökin varustus on päivitetty nykypäivän tasolle.

Esi-Puandin mökillä on oma Facebook-sivu. Majoitusta voi kysellä sitä kautta viestillä.

Me oltiin Raumalla kaksi yötä. Siinä ajassa me jo alettiin kaivata saunaan, mereen uimaan ja luonnonhelmaan.

Raumalla on useita yleisiä saunoja, mutta me löydettiin meidän makuun se paras. Merikylpylän saunat on paikallisten käyttämä saunaranta. Saunat on rakennettu ihan rantaan ja niitä on miehille ja naisille erikseen. Syvästä rannasta pääsee nopeasti mereen uimaan. Saunominen maksoi kolme euroa. Saunan lauteilla me päästiin tekemään tuttavuutta paikallisten tätien kanssa.

Merikylpylän saunat esiintyvät videolla, pääset videoon tästä

Naantali – viimeinen pysähdys kotimatkalla

Huh, mikä retki! Kymmeneen päivään mahtui valtava määrä elämyksiä ja ihmeellisiä kokemuksia. Viimeisenä yönä me kohdattiin toisemme keittiössä, kun aivot kävi kierroksilla eikä kumpikaan saanut unta.

Raumalta ajettiin kotiin Helsinkiin Naantalin kautta. Naantalissa piti käydä kuvaamassa Kristiinankatu. Se on ehdolla Suomen kolmanneksi kapeimmaksi kaduksi. – Niin, se Suomen kapein katu on Kitukränn Raumalla.

Retken jälkeen voin vain todeta, että vitsi, miten hienoja paikkoja meillä Suomessa onkaan, niin upeita!

Reissun ensimmäinen osa Vaasa ja Merenkurkku löytyy tämän linkin takaa. Käy lukemassa!

Lähteet:

Daniel Wallenius Rakennuslehti, 2024

https://wwwd3.ymparisto.fi/d3/Tuura/pdf/TUU-11-038.pdf

Hanna Elo-Marja Hakola-Helena Hietanen-Ilse Juntikka-Maija Tuhkanen: Koteja Vanhassa Raumassa 2022, Otava

Tein reissusta myös videon YouTube-kanavalleni. Pääset tunnelmiin sen avulla, käy katsomassa!