Roadtrip Vaasan ja Merenkurkun ihmeisiin

1. Matkan alku – Helsingistä Vaasaan

Kissa sai hoitopaikan kymmeneksi päiväksi. Kesäloman ohjelmassa oli road trip Vaasaan ja Merenkurkun ihmeisiin länsirannikolla. Maankohoaminen kutittelee mun mielikuvitusta ja halusin perehtyä siihen. Samalla pääsin tutustumaan rannikon kaupunkeihin. Tähän retkeen oli kymmenen päivää aikaa.

Kymmenessä päivässä me näimme ja koimme niin paljon uutta ja ihmeellistä, että rajaan tämän postauksen Vaasaan ja Merenkurkkuun. Retken muusta osuudesta kirjoitan toisen artikkelin. Matkaseurana oli vakioroadtrippaajakaverini Ulla. Lue tästä, mitä me ensikertalaiset löysimme länsirannikolta ja ota vinkit talteen.

Halusin Merenkurkkuun, koska maankohoaminen oli minulle matkan pääteema. Siksi me ajoimme Helsingistä ensin suoraan Vaasaan. Tässä vaiheessa olin varannut majoituksen vain ensimmäiseksi yöksi. Nyt oli tarkoitus improvisoida ja ajaa minne huvittaa.

Tein tästä retkestä myös videon YouTubeen, käy katsomassa se tästä linkistä!

Tässä reitti, jonka ajoimme

Kaikki kehuvat Vaasaa, nyt ymmärrän hyvin miksi. Seutu teki meihinkin vaikutuksen. Me juututtiin Vaasaan lopulta neljäksi yöksi. Kerron ensin majoituksista:

2. Stundarsin viehättävät majoitukset

Katselin Airbnb:ssä punaista mökkiä, se oli Sulvassa noin 20 km päässä Vaasasta. Välimatka epäilytti, mutta serkkuni vahvisti Sulvan olevan hienoa seutua. Ja tosiaan, Sulvassa oleva Stundarsin asuinalue on nähtävyys itsessään.

Stundars on ulkoilmamuseo. Se on aina auki eikä se maksa mitään. Stundarsin ympärille on rakentunut asuinalue.

Tälle alueelle kaavoitettiin 70-luvulla kerrostaloja ja rivitaloja. 70-luku oli aikaa, jolloin Suomessa kaikki vanha purettiin pois modernin arkkitehtuurin tieltä. Silloin vanhaa pidettiin köyhyyden symbolina. Onneksi Stundarsin asukkaat eivät hyväksyneet uutta kaavaa, vaan keksivät paljon paremman vaihtoehdon:

Stundarsin siirrettiin muualta Pohjanmaalta purku-uhan alle joutuneet hirsitalot. Sinne siirrettiin taloja, jotka olivat 1800-luvulta tai sitä vanhempia. Nyt ne talot ovat Stundarsissa vieri vieressä kauniiden pihojen ympäröiminä. Ne on tietenkin kunnostettu ja vastaavat modernin asumisen tarpeisiin.

Nykyisen asemakaavan mukaan alueelle saa pystyttää vain muualta siirrettyjä vanhoja rakennuksia.

Tältä alueelta me onnistuttiin saamaan mökki, johon majoituttiin. Mökki oli sisältä täysin moderni, varusteltu ja kauniisti sisustettu.

3. Raippaluodon Majatalo – yöpyminen aitassa

Edellisen illan selailun jälkeen löysin tilaa Raippaluodosta Merenkurkun Majatalosta. Raippaluoto oli mun ykköskohde tällä reissulla, oli ihanaa päästä yöpymään siellä.

Tässä majatalossa nukuttiin aitassa, siinä on huoneita kahdessa kerroksessa. Illalla käytiin pulahtamassa Merenkurkussa, ranta on parin kilsan päässä, ja sen jälkeen päästiin vielä saunaan.

Majoitukset olivat niin onnistuneet, että reissu pääsi alkamaan satumaisissa tunnelmissa. Moneen kertaan piti muistuttaa itseään, että todellakin ollaan Suomessa.

4. Unescon maailmanperintökohde: Merenkurkun saaristo

Vaasan edustalla oleva saariryhmä on Suomen ainoa Unescon luonnonmaailmanperintökohde. Maailmanperintökohteeseen kuuluu näiden saarten lisäksi Ruotsin puolella oleva Korkearannikko. Alueen luonnon erityisyys on syntynyt maankohoamisesta.

Suomessa on seitsemän Unescon maailmanperintökohdetta. Näistä kuusi on kulttuuriperintöjä ja yksi on luonnonperintökohde.

Lähinnä mannerta oleva saari on Raippaluoto. Se lienee tullut tunnetuksi upeasta sillastaan, joka on Suomen pisin. Siltaa pitkin mantereelta pääsee autolla saaristoon. Raippaluoto-nimitys tuntuu vakiintuneen tarkoittamaan koko saariryhmää, ainakin turistin puheessa.

5. Björkö-saari ja Saltkaret-näköalatorni

Me pyörittiin Raippaluodossa kaksi päivää. Ensimmäisenä päivänä ajoimme pohjoiseen Björkö-saareen Svedjehamniin. Siellä on näköalatorni Saltkaret, josta jääkauden jälkeensä jättämät maan muodostumat näkyvät parhaiten.

10 tuhatta vuotta sitten tässä maisemassa oli pari kilometriä korkea jääseinä. Jääseinän edessä oli järvi, sulavasta jäästä syntynyt Baltian jääjärvi ja kaikki maa oli veden peitossa. Valtava jääpeite suli, ja sitä mukaa kun se suli, se perääntyi. Jään eteen kasaantui moreenia, eri kokoisia kiviä ja hiekkaa, pitkulaisiin ja kapeisiin kasoihin. Kun jää siirtyi taaksepäin, syntyi sen reunan eteen taas uusi kasa moreenia.

Näitä moreenimuotoja kutsutaan de geer-moreeneiksi. (ne löytäneen tutkijan De Geerin mukaan) Maan kohoamisen myötä de geerit on tulleet esiin meren pohjasta. Kapeat ja pitkulaiset de geerit on jään reunan suuntaisia, siksi ne kulkevat kaikki samaan suuntaan. Kansankielellä näitä moreeneja kutsutaan myös pyykkilautamoreeneiksi, joka on kuvaava nimitys. Perämeren pohja on pyykkilautaa.

Tornin vierestä lähtee luontopolkuja, joista valitsimme lyhyen parin kilometrin käppäilyn. Me vähän sekosimme reitillä ja teimme lopulta pitkän retken saaressa. Vaellusreitit jatkuvat myös viereisille saarille. Salmen ylitystä varten rannalla odottaa upouusi lautta, joka kuljettaa retkeilijät vastarannalle.

Muutaman tunnin harhailun jälkeen ruoka maistui. Svedjehamnin palvelut avautuvat aamupäivällä ja me söimme rantaravintolassa ihanat ahvenhampparit.

6. Sommarö ja Raippaluodon satama

Seuraavanä päivänä lähdimme etelän suuntaan. Teimme tällä kertaa lyhyen lenkin Sommarössä. Kiljuva nälkä rauhoitettiin Raippaluodon satamassa (kartassa merkki B) Arkenissa. Jälkiruokajäätelöt söimme venesataman Hamnbodenissa.

Loma oli vasta alkanut ja me oltiin nähty ja koettu vaikka mitä. Eksotiikkaa lisäsi se, että kaikki oli ruotsiksi. Mitä mahtavia paikkoja meillä Suomessa onkaan!

7. Vaasan museot ja nähtävyydet

Vaasan nähtävyyksistä käytiin läpi Pohjanmaan museo, Merimuseo ja Vanhan Vaasan rauniot. Pohjanmaan museossa oli hienosti rakennettu esitys de geer-moreenien synnystä.

Kaupungissa olisi ollut paljon mielenkiintoisia näyttelyitä, mutta näin alkuviikosta, maanantaisin ja tiistaisin, museot oli kiinni. Merimuseo kiinnosti myös siksi, että sen vieressä on pihalla maankohoamisen merkit viiden sadan vuoden ajalta.

8. Maankohoamisen ihmeet Merenkurkussa

Merenkurkun alueella maa kohoaa noin metrin vuosisadassa eli sentin vuodessa. Merenkurkun saariston pinta-ala kasvaa vuodessa neliökilometrin verran. Raippaluodossa ja Björkössä uutta maata paljastuu vuodessa 35 hehtaaria!

Rannikon kaupunkeja on niiden historian aikana jouduttu siirtämään merelle päin. Satamat muuttuivat liian mataliksi maankohoamisen vuoksi. Pori on siirretty kahteen kertaan, Vaasakin on siirretty. Vanhan Vaasan rauniot on todella kaukana nykyisestä rannasta.

Suomi on ollut, enemmän tai vähemmän, jääpeitteen alla 150 tuhatta vuotta. Viimeinen jääpeite, joka 10 tuhatta vuotta sitten lopulta suli pois, oli Pohjanmaan kohdalla jopa 2-3 kilometriä paksu. Mieti, miten paljon se painaa!

Se painoi niin paljon, että maankuori sen alla painui klommolle. Suomi ja Ruotsi olivat jääkauden jälkeen montussa. Monttu oli jopa kilometrin syvyinen.

Kun jää vihdoin alkoi sulaa, sen paino sitä mukaa keveni. Keventyneen taakan alla maankuori alkoi kohota ja palautua alkuperäiseen pyöreään muotoonsa.

Kohoaminen oli alkuun nopeaa, mutta se hidastuu koko ajan. Etelä-Suomessa maa ei enää juurikaan nouse, mutta Perämeren ympäristössä se nousee yhä. Maa kohoaa vielä seuraavat tuhat vuotta ja sitä ennen Perämeri kuroutuu umpeen, siitä on tulossa sisävesijärvi.

Maankohoaminen on meidän Pohjoismaalaisten oma geologinen ihmeellisyys. Onhan se ihmeellistä, että maa kohoaa! Mä olen tästä ilmiöstä ihan täpinöissäni.

(maa kohoaa myös Kanadan itärannikolla, mutta ei sotketa sitä nyt tähän 🙂

Merimuseon viereiselle pihalle on asetettu viisi kiveä osoittamaan maankohoamisen eri vaiheet vuosisatojen kuluessa. Merkkien väli on aina sata vuotta ja ne merkitsevät rannan korkeutta. Viisi sataa vuotta sitten merenranta oli tuon ylimmäisen merkin kohdalla.

9. Strömsö – pakollinen pysähdys Vaasassa

Kun kerran Vaasassa ollaan se Strömsö täytyy käydä katsomassa. Me ostettiin sinne pakettimatka. Visit Vaasan sivuilla myydään opastettuja retkiä. Retki bussilla maksaa 10 euroa ja siihen sisältyy vielä kiertoajelu Vaasassa.

Strömsöhön pääsee ilman opastakin, piha on avoin, mutta sisälle ei pääse. Päärakennuksessa on Ylen studio, sinne pääsee vain oppaan kanssa. Eli suosittelen, että ostat sen retken, niin pääset kurkkaamaan kulisseihin.

Visit Vaasa-sivuille pääset tästä käy katsomassa retkivalikoima.

Ihana Vaasa ja Raippaluoto. Siellä olisi helposti kulunut vielä monta päivää.

Me havahduttiin siihen, että me haluttiin ehtiä aika pitkälle pohjoiseen ja sieltä täytyy tulla myös takaisin. Siksi Vaasasta oli lähdettävä.

Matka jatkui Pietarsaareen, Hailuotoon, Kalajoelle ja Raumalle. Kerron niistä meidän tärpit seuraavassa postauksessa. Pääset siihen tästä

Tein tästä retkestä videon YouTubeen. Pääset tunnelmiin sen avulla, käy katsomassa!

Lähteet:

Tiina Hietikko-Hautala: Jääkauden jälkinäytös, Merenkurkun saariston maailmanperintö 2020