Soolomatkalla Tansaniassa

Jaa teksti kaverille!

Minkälainen maa on Tansania?

Moni kyselee minulta sekä Tansanian turvallisuudesta että yksin matkustamisesta. Minä olin neljän viikon soolomatkalla Tansaniassa. Kerron tässä postauksessa matkastani sekä vähän Tansaniasta – minkälainen maa Tansania oikein on.

Olin ollut maassa reilut kaksi viikkoa ja viettänyt aikani puskissa, ”in the bushes”, kuten Tansaniassa sanotaan. Eli olin safarilla ja savanneilla, Pohjois-Tasanian ylängöllä sen villissä luonnossa.

Safareilla saa helposti kulumaan pari viikkoa, sen jälkeen moni lentää Sansibarille huilimaan. Minä en aikonut lentää. Lomaa oli vielä neljä viikkoa jäljellä eikä mulla ollut kiire minnekään.

Pahin kulttuurisokki alkoi olla ohi ja afrikkalainen meininki tuntui jo melkein tutulta. Matkaseurani lähti Suomeen ja siitä alkoi tämän reissun neljän viikon soolo-osuus. Matkustin ensin bussilla rannikolle ja kiertelin siellä pari viikkoa. Sen jälkeen jatkoin Sansibarille ja lopulta Dar Es Salaamiin, josta lensin Suomeen.

Tähän mennessä koetut elämykset safarilla ja Enduimetissa olivat niin hienoja, että tuntui vaikealta jättää taakseen Pohjois-Tansania. Siksi jumitin Arushassa.

Käy lukemassa Enduimetista tästä linkistä Safarilla Tansanian savannilla

Raha

Arushassa on puoli miljoonaa asukasta, sen sanotaan olevan safariteollisuuden keskus. Alueella on yli 400 safariyrittäjää ja moni jututtamani nuori haaveilee safariyrittäjän tai oppaan urasta. Sen uskotaan olevan tie rikkauksiin, mutta kilpailu on kovaa. Safareita myydään varsinkin länsimaisille turisteille ja ne ovat kalliita.

Raha on vaikea asia. Moni afrikkalainen luulee, että länsimaalaisella turistilla on taskut täynnä rahaa. Kuitenkin länsimaalainen turisti Afrikassa saattaa reissata budjettimatkalla ja laskee tarkkaan, mihin rahat riittävät. Silti jo yksi yöpyminen Serengetissä voi vastata afrikkalaisen kuukauden palkkaa. Ero vauraudessa on niin mieletön, että sitä on vaikea ymmärtää, puolin ja toisin.

Turisti maksaa lähes kaikesta, tuotteista ja palveluista eri hintaa kuin paikallinen. Hintoihin lisätään valkoisen henkilön lisä. Esimerkiksi tutktuk hotellille maksoi minulta 8000 shillinkiä, kun se paikalliselle maksoi 4000. Kannattaa muistaa, että 10 tuhatta shillinkiä on noin 4,5 euroa. Minä maksoin mielelläni taksille ylimääräiset kaksi euroa.

Melkein kaikki maksaminen toimii käteisellä ja käteistä kannattaa aina pitää mukanaan. Nostin aina kerralla maksimisumman automaatista, se oli noin 150 euroa. Käteisen nostaminen ei ole mikään ongelma, automaatteja löytyy kaupungeista helposti. Ihan pikkukukkaro ei tälle summalle riitä, sillä yli 400 tuhatta Tansanian shillinkiä on valtava nippu seteleitä.

Tansaniassa ei voi nostaa dollareita. Tuo tarvitsemasi dollarit mukanasi ja käytä ne siellä. Dollareita suositaan varsinkin turismissa, sillä se on keino saada niitä maahan. Tansanian valtiolla on jatkuvasti pula dollareista. Se tarvitsee niitä kansainvälisillä markkinoilla, esimerkiksi hankkiakseen maatalouden lannoitteita.

Dollareilla maksaminen on usein vähän kalliimpaa. Moni hotelli lisää 5% lisän dollarimaksuun. Se kannattaa hyväksyä ja muistaa taas tuo hintataso. Tavallinen tansanialainen ei tee dollareilla yhtään mitään. Ne täytyy aina käydä pankissa vaihtamassa paikalliseen valuuttaan.

Ota tippaaminen tavaksi. Tippaa aina pienestäkin palvelusta. Se on helppo keino jakaa hyvää köyhässä maassa ja saat siitä itsekin hyvän mielen. Pidä mielessä, että 10 tuhatta shillinkiä on reilu neljä euroa. Pienipalkkainen tansanialainen syö sillä rahalla viikon.

Arusha

Arushassa on kellotorni, joka on Afrikan keskipiste. Siitä on yhtä pitkä matka sekä Kairoon että Kapkaupunkiin.

Arushan kaupungin ytimessä on markkinat. Joku tyyppi tyrkyttäytyi minulle oppaaksi ja sukelsin hänen perässään markkinapaikan uumeniin. Olipa taas kokemus! Torilta löytyy vaateosasto, ruokaosasto, banaaniosasto, kaaliosasto ja vaikka mitä muuta, mutta siellä tehdään myös peltitöitä ja valmistetaan myyntiin astioita.

On aika tyypillistä, että sinua halutaan opastaa, neuvoa ja viedä sinne sun tänne ja tietenkin tyrkyttämällä myydään milloin mitäkin. Se on paikallisten keino yrittää ansaita elantonsa. Olet valkoihoisena kävelevä rahapussi.

Vaikka tyrkyttäminen voi tuntua tungettelevalta, voit silti yrittää kuunnella, mitä tyypillä on sanottavaa. Tarjoa mahdollisuus. Rauhoita tilanne, pysähdy ja ala jutella. Hän saattaa onnistua yllättämään sinut. Maksat palvelusta hyvän tipin ja sen jälkeen sinulla on tuttava kaupungilla, joka aina muistaa sinut ja huikkaa sinulle ”jambo!”

Opas opetti minulle, että paras keino kieltäytyä tyrkyttämisestä on vastata kohteliaasti: ”apana asante” – ei kiitos.

Kuten usein isoissa kaupungeissa, myös Arushassa on taskuvarkaita ja näpistelijöitä. Turistin kannattaa olla tarkkana rahapussinsa ja kameransa kanssa. Jos lähdet illalla ulos, liiku paikoissa, joissa on muitakin ihmisiä ja käytä välimatkoihin taksia. Pyydä kuskilta puhelinnumero, saat vakkarikuskin, johon voit olla Whatsapilla yhteydessä.

Minä en yleensä liiku iltaisin tai pimeän aikaan missään.

Shoppailu

Olin pakannut laukkuni tosi huonosti, sillä kuvittelin ostavani Arushasta tarvitsemani vaatteet. Arushassa ei ole Lindexiä. Paikalliset ostavat kierrätetyt vaatteensa toreilta. Ne ovat niitä vaatteita, joita me länsimaalaiset tungemme hyväntekeväisyysjärjestöjen vaatekeräyksiin. 80-luvun verkkariasut ja baseball-takit olivat tavallinen näky katukuvassa.

Intialaiset pyörittävät Arushan tekstiilikauppaa. Ompelijat istuvat kangaskauppojen ulkopuolella ompelemassa. Vaatteiden teettäminen on ihan mahdollinen ajatus, jos siihen on aikaa.

Hellevaatteet kannattaa hankkia Afrikasta. Vaikka tästä Mama Steven vaatekaupasta. Se pysäyttää kaikki turistit hyvällä meiningillä ja mahtavilla kuoseilla ja värityksillään. Tämä putiikki on myös Instassa aktiivinen. Käy kurkkaamassa tunnelmia: https://www.instagram.com/mama_steven_fabric_shop/

Tuo vanha polkukone on muuten tosi kaunis! Niitä oli paljon, mutta monessa liikeessä ommeltiin myös sähkökoneella. Rouvan taustalla roikkuvista mekoista keskimmäinen lähti mun mukaan ja pidin sitä lähes päivittäin seuraavat viikot.

Hintataso on sen verran sopiva, että näitä afrikkakuoseja lähti mukaan muitakin. Miten paljon näissä tekstiileissa sitten on oikeaa Afrikkaa, en tiedä. Housujen printit muistuttavat enemmän Intiasta, lienee intialaisten bisnes tämäkin. Ainakin se työllistää paikallisia. Ihan tavallista perus-T-paitaa oli mahdoton löytää.

Vähän matkaa keskustan ulkopuolella on käärmenäyttely, jossa ei ole eettisyydestä kuultukaan. Sen yhteydessä on hyvin rakennettu näyttely maasai-kulttuurista.

Saman tien varrella on African Culture Heritage Center. Ihan mahtava paikka! Mitä kaikkea voisikaan tuoda kotiin, jos se mahtuisi matkalaukkuun. Käy hakemassa tuliaiset ja matkamuistot sieltä ja varaa aikaa ainakin puoli päivää.

Luontomatkailun ytimessä kun ollaan, niin Arushasta kannattaa lähteä luontoon. Meru-vuorella järjestetään päiväpatikoita putouksille. Retki kannattaa buukata ajoissa – ei onnistu edellisenä päivänä. Minä en ehtinyt Merulle.

Jos kaipaat menovinkkiä, tsekkaa tämä: https://www.instagram.com/sarafinna._/ sain tämän vinkin paikalliselta safariyrittäjältä, joka myös mielellään tarjoaa palvelujaan. Käy tsekkaamassa hänet vaikka täältä: https://www.instagram.com/ballettoafricanadventure/

Tansanialaiset ovat tosi avuliaita. Matkan varrella kertyneet tuttavuudet kannattaa kerätä talteen. Kontakteista voi matkan aikana olla paljon hyötyä. Whatsapp on kaikilla käytössä.

Nettiyhteys

Kilimanjaron lentokentällä on koju, josta ostin paikallisen sim-kortin. Matkan aikana kortille saattoi ladata lisää rahaa, kun olin käyttänyt saldoni loppuun. Tiedät saldon loppuvan, kun sinulle alkaa tulla swahilin kielisiä tekstiviestejä.

Saldon lataaminen on ihan yksinkertainen homma, mutta ei onnistu turistilta. Vähintään pitäisi osata swahilia. Pyydä apua ja maksa siitä tippi. Latasin yleensä 10 tuhatta shillinkiä kerrallaan, mutta se saattoi kulua minulta reilussa viikossa.

Bussimatka

Koska halusin nähdä muutakin kuin turistikohteita lähdin rannikolle, ensin Tangaan. Pyrin vähentämään lentämistä, sitä paitsi halusin nähdä maisemia. Ostin bussilipun Arushasta Tangaan ja sain kunnon kosketuksen paikalliseen elämään. Se oli 12 tunnin retki vuoristossa Tansanian pohjoisrajalla.

Tansania on vanhaa mannerta ja sen vuoristot matalia. Eli minun ei tarvinnut pelätä jyrkänteitä ja korkeita paikkoja. Sen sijaan bussimatka pelotti, sillä liikennekulttuuri Tansaniassa on juuri niin järkyttävää, kuin se usein etelän maissa on.

Huonokuntoisilla teillä ajetaan ylinopeutta, tehdään vaarallisia ohituksia ja ajetaan kännissä. Kuljettajista kuulee kauhutarinoita, mutta tämä kyyti oli todella rauhallista, tädille sopivaa. Tippasin kuskia rauhallisesta kyydistä.

Ostin bussilipun netistä, se maksoi 40 euroa. Digitalisaatio on Tansaniassa vielä lapsen kengissä. Moni toiminta on ajautunut muun maalaisten käsiin ja toimii hyvin, kuten Bolt. Se ei kuitenkaan ole hyvä juttu, sillä näistä bisneksistä harvoin valuu yhtään shillinkiä Tansaniaan. Kannattaa siis pyrkiä käyttämään paikallisia palveluja aina kun se on mahdollista.

Bussin tv-näytöillä pyöri väkivaltaisia elokuvia. Siitä tämä täti meinasi hermostua, kun bussissa oli lapsiakin. Bussilipun hintaan sisältyi juomavesi. Bussi pysähteli matkan varrella lukuisissa pikkukylissä. Kappiaat kävivät myymässä meille naposteltavaa ja kaupustelijoita pyöri ympärillä kaikilla pysäkeillä.

Bussissa ei ole vessaa. Vessahomma onkin se asia, johon ei auta muu, kuin karaista itsensä. Vessat on reikälattiassavessoja. Niissä on vettä, usein jopa paperia ja niitä siivotaan usein, eli sinne vaan! Kuitenkin joskus vessa haisee. Todennäköisesti viemäröintiä ei ole ja jätökset vaan imeytetään maahan ja siksi ne haisevat. Tämä on siis mun arvaus, en oikeesti tiedä. (tursitipaikoissa on wc-pytyt)

Matkaa oli taitettu jo jokunen tunti, kun jouduin pyytämään kuskilta vessaan pääsyä. Tansanialaiset ovat todella avuliaita, toiveitasi aletaan täyttää heti. Kuski vinkkasi jollekin tyypille ulkona ja tämä tyyppi sitten lähti saattamaan valkoista tätiä pissalle. Reikävessa oli jossain 100 metrin päässä, tien toisella puolella, talojen takana. Koko bussi ja kylän väki jäivät odottelemaan tädin paluuta toimitukselta.

Pissahomma koskee myös miehiä. Puskapissaaminen on Tansaniassa laitonta. Julkisessa paikassa, jopa savannilla lorottelusta voi rapsahtaa mojova sakko. Sitä paitsi, et halua tekemisiin paikallisen poliisin kanssa.

Tanga

Kun vihdoin illalla saavuttiin Tangaan, satoi kaatamalla. Pysäkillä on kuskejä vastaanottamassa turisteja ja valkoinen mamma on jackpotti. Otin tuktukin hotellille. Tansaniassa hinnoista täytyy tinkiä. Turistille esitetyt pyynnöt saattavat olla vaikka mitä, usein puolet voi vähentää saman tien. Koska kaikki on halpaa, maksan mielelläni reilusti. Kyydin hinnasta kannattaa silti sopia ennen kyytiin hyppäämistä.

Majoituin pieneen paikalliseen perhehotelliin. Minut otti vastaan sen omistaja Justin. Hotellissa majoittuu pääasiassa afrikkalaisia, mutta joku nuori suomalainen naispoliisi oli ollut siellä jo ennen minua. Justinin mielestä suomen kieli on helppoa ja hän osasi muutamia lauseita.

Tangaa voi sanoa tansanialaisittain keskiluokkaiseksi kaupungiksi. Kaikilla on katto pään päällä ja ruokaa tarpeeksi. Äärimmäistä köyhyyttä en nähnyt tällä reissulla missään. Alue, jolla asuin oli rauhallinen, Justinin mukaan seutu on turvallinen jopa yöllä. Hotellin ylimmästä kerroksesta parvekkeeltani näin merelle.

Turisteja ei Tangassa juurikaan ole ja vaaleaihoinen yksin liikkuva nainen oli nähtävyys ja ihmettelyn aihe. Kylillä kävely oli jatkuvaa moikkailua. Jambo! Jos sinulle vastataan mambo, vastaa siihen poa! Saat perääsi ihastuksen huudahduksia.

Tangassa on paljon hienoa siirtomaa-ajan arkkitehtuuria. Siellä on todella kauniita rakennuksia, tosin jo aika huonossa kunnossa. Ensimmäisestä päivästäni tulikin vahingossa arkkitehtuurikierros.

Tanga on miellyttävä paikka, suosittelen sitä ehdottomasti, jos kiertelet Tansaniassa.

Minkälainen maa Tansania on?

Minusta on kiva lukea paikallisia lehtiä matkoilla. Tansaniassa ilmestyy noin viisi sanomalehteä englanniksi. Ostin ne kaikki viisi joka kerta kun lehtimyyjä tuli vastaan. Valitettavasti lehdet ovat täynnä höpönlöpöä presidentin mahtisaavutuksista.

Tansanian yhteiskunta on lähtenyt kehittymään surulliseen suuntaan. Maata on hallinnut sama puolue koko itsenäisyyden ajan, vuodesta 1961. Vaalit järjestetään viiden vuoden välein, mutta oppositio on täysin vaiennettu. Se on painunut maan alle ja paennut ulkomaille. Poliittiset mielenosoitukset on lailla kielletty. Hallinto on kiristänyt otettaan kansalaisistaan pikkuhiljaa ja tätä nykyä Tansaniaa voi sanoa autoritääriseksi yhteiskunnaksi.

Valtio omistaa kaikki tiedotusvälineet, toimittajia vainotaan, hallintoa ei saa kritisoida ja presidenttiä herjaavasta whatsapp-viestistä saa tuomion. Hallinto valvoo tutkijoita, se säätelee, mitä tietoa yhteiskunnasta julkaistaan, eli ei mitään. Homo-suhteet on laittomia, niistä tuomitaan vankilaan ja poliisi on läpikotaisin korruptoitunut.

Tansanialaiset kuitenkin puhuvat turistille. He ovat tyytymättömiä presidenttiin ja toivovat uutta. (Presidentti on silti aina hallitsevan puolueen jäsen) Seuraavat vaalit ovat jo ensi vuonna 2025.

On mielenkiintoista nähdä, mitä maassa tapahtuu, uskaltaako oppositio nousta mielenosoitukseen? Viimevaalien mielenosoitukset muuttuivat mellakoiksi, joissa jopa kuoli ihmisiä. Päivitän tilanteen tähän, kun jotain tapahtuu.

Tansanialaisen haasteet

Matkan varrella tutustuin moneen tansanialaiseen. Tuttavuutta on helppo tehdä, sillä moni puhuu englantia. Ujostelun vuoksi jutun aloitus on turistin vastuulla, mutta juttu lähtee helposti liikeelle. Tansanialaiset kertovat mielellään maastaan ja toisaalta ovat myös uteliaita tietämään, mitä valkoinen nainen täällä tekee, ja missä mies on?

Koululaitos on monen perheellisen suuri murhe. Koulu on tansaniassa maksuton ja sinne pääsevät kaikki. Se on joskus toiminut hyvin. Suurin osa tansanialaisista oli parikymmentä vuotta sitten luku-ja kirjoitustaitoisia. sitten tapahtui jotain, sillä nyt koulussa ”ei enää opita yhtään mitään”. Rahat ohjataan jonnekin muualle, kouluilla ei ole oppimateriaaleja ja Justinin mukaan kaikissa kouluissa ei ole edes opettajia.

Pohjois-Tansaniassa asuvalla Oshumulla on neljä lasta. Hän joutui laittamaan lapsensa sisäoppilaitokseen, joka on toisessa kaupungissa. Lapset joutuvat pieninä eroon vanhemmistaan, mutta Oshumun mukaan heillä ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa, se oli pakko tehdä. Neljän lapsen kouluttaminen vie ison osan perheen tuloista.

Justin kertoi, että maan opetusministeri laittoi omat lapsensa ulkomaille kouluun, eli koululaitoksen tila on varsin hyvin hallinnon tiedossa.

Pangani

Pangani on pikkukylä rannikolla vähän Tangasta etelään. Lähdin sinne, koska löysin ihanan majoituksen luksusteltassa.

Onnistuin vilustumaan Justinin hotellin voimakkaasta ilmastoinnista, koska en osannut säätää sitä. Seuraavat viisi päivää yskin kurkkuni kipeäksi. Henkilökunta piti minusta liikuttavan hyvää huolta. Minulle juotettiin lämmintä inkiväärijuomaa neljä kannullista päivässä ja toivuin flunssasta ihmeen pian.

Bahari Porin omistaa italialainen Fransisco. Kohde on valtavan kaunis, mutta selvästi eurooppalaista käsialaa. Täällä tapasin myös muita eurooppalaisia matkailijoita.

Kävin Fransiscon kanssa kylillä. Olin Panganissa siirtomaa-ajasta kertovassa näyttelyssä, kun aloin kuulla hihitystä takaani. Kokonainen luokka pieniä lapsia oli nähnyt valkoihoisen tädin. He saivat tukea toisistaan ja uskalsivat herättää huomioni. Valkoinen täti näytti hassulta, muutaman mielestä vähän epäilyttävältä.

Siirtymiset paikasta toiseen

Se ei onnistu Tansaniassa niiin, että katsot kartasta kivaa rannikkoa ja päätät matkustaa sitä pitkin. Rannikolla ei ehkä olekaan teitä, bussi ei kulje siellä tai tiet on kiinni tulvien vuoksi.

Tangan ja Panganin välillä tiet tulvivat, mutta Panganiiin pääsi kiertotietä henkilöautolla. Otin oman kuskin, joka vei minut perille. Minun olisi kannattanut mennä myös Bagamayoon, mutta sinne ei päässyt Panganista, – eli vinkiksi, ota Bagamayo suunnitelmiisi.

Tarkoitukseni oli jatkaa Dar Es Salaamiin ja sieltä Sansibarille, mutta Panganista ei oikeastaan päässyt kuin takaisin päin. Heh heh. Afrikassa kaikki ei ole niin justiinsa. Matkasuunnitelmat kannattaa tehdä joustaviksi niin, että niitä voi muuttaa lennossa.

Siirtymisiin Tansaniassa siis:

• bussi
• taksi
• oma kuski

Ja ehdottoman tärkeää on oppaiden ja kuljettajien yhteystiedot, kiperän paikan tullen sinulla on joku, jolta kysyä tai pyytää apua.

Vietin vielä reilun viikon Sansibarilla ja muutaman päivän Dar Es Salaamissa. Kirjoitan Sansibarista erikseen oman postauksensa.

Lisää Afrikkatunnelmia videolla, käy katsomassa sekin.

Tein videon mun retkestä. Käy katsomassa lisää tunnelmia:

Jaa teksti kaverille!