Matkailu Pohjois-Irlannissa – Giant’s Causeway

– miten muodostui 40 000 basalttipylvästä?

Irlanti osa 2/4

Giant’s Causeway on mun kohdalle sattuneista luonnonihmeistä yksi vaikuttavimmista. Tämä ihme sijaitsee Pohjois-Irlannissa. Se ei ole suurten turistivirtojen varrella, mutta houkuttelee silti luokseen miljoona ihmettelijää vuosittain.

Irlanti on sen verran pieni maa, että Dublinista ehtii tehdä retken Giant’s Causewaylle yhden päivän aikana. Jos liikut omatoimisesti, varaa retkeen koko päivä tai vaikka kaksi. Tällä rannikolla on vaikka mitä hienoa nähtävää ja retkeilijälle hienoja patikointipolkuja. Mutta mikä on Giant’s Causeway?

Mikä on Giant’s Causeway?

Geologinen historia

Irlannin historiassa riittää käänteitä ja kerrottavaa, mutta sen geologinen historia on jopa tarua ihmeellisempää.

Irlanti on satoja miljoonia vuosia sitten ollut kahtena kappaleena. Sen etelä- ja pohjoisosat seilasivat ihan eri puolilla maapalloa ja eri puolilla päiväntasaajaa. Lopulta palaset löysivät toisensa ja rysähtivät yhteen. Tästä rysähdyksestä on yhä nähtävissä hienoja merkkejä Irlannin luonnossa.

Giant’s Causeway ei kuitenkaan liity tähän tapahtumaan, vaan se syntyi paljon myöhemmin, noin 50 miljoonaa vuotta sitten. Ihmisiä ei silloin vielä ollut. Dinosaurukset olivat kuolleet noin 15 miljoonaa vuotta aiemmin. Maapallo oli toipumassa massasukupuutosta sekä maahan iskeytyneen asteroidin aiheuttamasta katastrofista. Siitä seuranneen pitkän talven jälkeen, ilmasto oli taas lämmin ja kostea kasvihuoneilmasto. Jäätiköitä ei ollut edes navoilla.

Kirjoitin mannerliikunnoista oman artikkelinsa. Käy lukemassa se tuosta alla olevasta linkistä:

Suurmantere Pangea oli jo hajonnut. (Maapallon kaikki mantereet olivat yhdessä kasassa toisissaan kiinni, tämän suurmantereen nimi on Pangea.) Afrikka ja Etelä-Amerikka olivat jakautuneet kahdeksi eri mantereeksi ja ne hiljalleen erkaantuivat toisistaan. Samalla Eurooppa ja Amerikka jäivät omille mannerlaatoilleen. Näiden mannerlaattojen väliin syntyi Atlantin valtameri.

Mannerlaattojen sauma, ts. selänne, kulkee keskellä Atlantin Valtamerta ja halkaisee Islannin. Selänteen molemmin puolin mantereet liikkuvat pois päin toisistaan. Eurooppa liikkuu itäsuuntaan ja Amerikat länteen. Atlantti on laajentunut jo pari sataa miljoonaa vuotta ja se laajenee yhä.

Atlantin selänteen syntymiseen liittyy maankuoren venyminen ja oheneminen sen ympäristössä. Maankuoreen syntyy syviä halkeamia, joita pitkin maan sisällä oleva kuuma magma pääse kuoren läpi maan pinnalle. Maan pinta järisee, halkeilee ja maalohkareet liikkuvat ja vinksahtelevat eri suuntiin. Näin syntyy siirroksia. Näitä hienoja siirroksia voi nähdä Irlannissa monin paikoin.

Laavapurkaukset

Kuumaa magmaa purkautui maankuoren halkeamista laavavirtoina valtavia määriä. Laava levisi yli Pohjois-Irlannin aina Färsaarille asti. Laava tunkeutui joka paikkaan, se täytti laaksot ja onkalot ja muodosti valtavan laajan tasangon. Koko maisema oli yhtä laavakenttää. Purkauksia tapahtui vaihtelevassa rytmissä arviolta tuhannen vuoden ajan. Pikkuhiljaa purkaukset harvenivat ja lopulta luonto rauhoittui.

Vastaavia basalttikenttiä on muuallakin, esimerkiksi Intiassa Deccanin ylänkö. Maailman suurin basalttikenttä on Siperiassa.

Eroosio

Kun purkautuminen loppui eikä uusia laavakerroksia enää syntynyt, kuivuminen ja eroosio alkoivat muokata maisemaa.

Kuuman basalttilaavan lämpötila on purkautuessaan noin 1100 astetta. Kuivuessaan ja jäähtyessään paksut laavamassat kutistuvat. Supistuessaan ne halkeilevat ja rakoilevat.

Basalttimassa on tasalaatuista eli siihen ei ole sekoittunut muita aineksia, siksi pylväsrakoilu on sille ominaista. Halkeamat syntyvät säännöllisin välein 120 astetta toisistaan ja muodostavat kuusikulmaisen kuvion. Halkeamat etenevät myös sisäänpän rinnakkaisina pystysuorina jäähdytysliitoksina. Pylväät muodostuivat supistumisen seurauksena kun laavan jäähtyi.

Tämän pylväsympäristön syntymiseen on siis vaikuttanut

• purkautuneen laavan määrä ja siitä muodostuneen massan paksuus ja
• basaltille ominainen pylväsrakoilu, joka on silmiinpistävän säännöllistä

Tähän kohtaan pieni yllätys:

Arvaapa mitä! Tähän erikoiseen ilmiöön voi törmätä myös Suomessa! Siitä voit käydä lukemassa Suomen muinaiset tulivuoret- blogissa:

Ihminen ja 40 000 basalttipylvästä

Muinaiset ihmiset pitivät Giant’s Causewayta pyhänä paikkana. Mutta koska ollaan Irlannissa alueeseen on liitetty paljon tarinoita ja myyttejä. Yleisin tarina lienee jättiläisestä nimeltä Finn McCool, joka kilpaili skotlantilaisen jättiläisen kanssa. No, Skotlannin jättiläinen oli paljon isompi ja irlantilainen tiesi sen. Mutta tietenkin irlantilainen oli fiksumpi ja onnistui oveluudellaan hämäämään uhkaavan naapurin tiehensä.

Toinen alueella vaikuttanut jättiläinen oli Fionn mac Cumhai. Näiden molempien sanotaan rakentaneen pylväikön poluksi lahden yli Skotlantiin. Seuraavan tarinan mukaan alueella asui myyttinen ihmisrotu, jolla oli yliluonnollisia taikavoimia.

1600-luvulta alkaen paikkaan on suhtauduttu myös tieteen näkökulmasta vakavasti ja sitä on pidetty geologisesti mielenkiintoisena ja merkittävänä.

Paikalliset lähiseudun asukkaat ovat käyttäneet basalttipylväitä rakentamiseen. Niitä on käsipelein saatu katki ja käytetty mökkien perustuksiin.

Nykypäivä Jättiläisen polulla

Nykyään Giant’s Causeway on Unescon maailmanperintökohde. Näitä 40 000 basalttipylvästä käy vuosittain ihmettelemässä miljoona turistia. Minä pidin tätä poikkeavana kohteena juuri siksi, että pylväiden päälle voi mennä kiipeilemään ja oletin kovan kiven kestävän sellaisen rasituksen. Mutta tietenkin miljoona kävijää on liikaa.

Nyt turistivirtoja on varovaisesti alettu rajoittaa ja turistien liikkumista alueella ohjailla. Vaikka pylväät ovatkin läpeensä kovaa kiveä, kiipeilyyn niiden päällä halutaan puuttua.

Alueella on myös herkkä ekosysteemi, joka on vaarassa vahingoittua. Se koostuu ankaraan rannikkoympäristöön sopeutuneista kasvi- ja eläinlajeista: simpukoista ja merilevistä, sammaleista ja saniaisista sekä luonnonkukista, perhosista ja hyönteisistä. Rannikko on myös tärkeä merilintujen pesimäpaikka. Samaan aikaan turismia halutaan ylläpitää, mutta sille täytyy löytää kestävä muoto.

Giant’s Causewaylle pääsee ilman sisäänpääsymaksua (v. 2022). Sen yhteydessä turisteja palveleva Visitor Center on kuitenkin maksullinen. Visitor Centeristä olisi varmasti saanut lisää tietoa ja taustoja, mutta meidän matka-aikatulut petti niin pahasti, että minulta jäi Visitor Center käymättä.

Giant’s Causewayn alue on laaja ja sen ympäristössä on patikointireittejä. Retkeilijä voisi helposti käyttää täällä parikin päivää.

Lähteet:

Sleeman, McConnell, Gatley: Understanding Earth Processes, Rocks and the Geological History of Ireland 2004.

www.tulivuoret.net